Hävittäjien, helikopterien ja maajoukkojen alkaessa hyökätä kalliolla olevaa leiriä vastaan Leonid nappaa kanjoniin viritettyjen räjähteiden sytyttimen ja syöksyy kanjoniin. Ayela, Darya ja Julien havaitsevat kanjonin parhaaksi pakopaikaksi alkavalta tulitaistelulta ja lähtevät samaan suuntaan.

Kuusikymmentä metriä kanjonin suulta löytyy naamioverkkoa ja sen takana kontti johon johtaa ovi. Kanjonia eteenpäin jatkaminen näyttää vaativan kiipeämistä ja ulkopuolella raketit tai pommit pudottelevat kanjoniin suuria kiviä. Nelikko suojautuu sisään kontiiin, joka paljastuu jonkinlaiseksi komento- tai ohjauskeskukseksi hyvin modernilla laitteistolla. Se on matala eikä järin tilava mutta selvästi rakennettu kestämään. Seinällä on hieman YK:n logon näköinen kyltti jossa lukee "Echo Surveillance".

Leonid löytää sisältä valokatkaisijan, Darya koskee etuosan näppäimistöön mutta kone kysyy vain salasanoja. Ayala lähetttää tekstiviestejä tutuilleen, Julien soittaa ja lähettää selontekoa sijainnistaan ja tilanteestaan.

Parin minuutin jälkeen penkkien yläpuolelle syttyy pieni "kiinnitä turvavyö" -valo. Nelikko istuutuu ja kiinnittää itsensä penkkeihin. Tasainen humina alkaa kohota, ilmassa tuntuu staattista sähköä ja sitten kaikki näkevät yllättävän räpsähdyksen ja kokevat hetken olevansa kuin vapaassa pudotuksessa. Tunne kestää vain sekunnin murto-osan; sitten laitteet ovat jälleen päällä ja kaikki istuvat tukevasti paikallaan. Ulkona putoilevien kivien ääni on lakannut ja turvavyövalo sammunut.

Kontin ulkopuolella on pimeä luola, ehkä kanjonin alla. Ulkopuolelta katsoen kontti on neljällä jalalla seisova möhkäle jolla ei ole mitään näkyviä liikkumiskeinoja. Nelikon jäsenet esittäytyvät toisilleen, vaihtavat tietoja asioista joita on saattanut tapahtua. Leonid kertoo toimineensa joitain päiviä turvakonsulttina sheikki Owais bin Maulanalle joka tahtoi räjäyttää kanjonin. Julien kertoo olleensa Ayelan kanssa tutkimassa itsemurhapommittajiksi värvättyjä dubailaisia siirtotyöläisiä sheikki Owaisin leirissä ja nähneensä sieltä Fallujahin taistelussa kuolleeksi oletetun Abd al-Sharzain -nimisen Al Qaidan kapteenin. Darya taas sanoo Dubain poliisin pidättäneen hänet aiemmin aamulla koska hän oli tavannut edellisyönä pidätetyn fysiikan professorin jota syytettiin Al Qaidan jäseneksi, ja Dubain olleen aikeissa luovuttaa hänet CIA:lle, huolimatta siitä että hän on iranilainen eikä ole tuntenut pidätettyä professoria sen tarkemmin.

Kontista löytyy muistiinpanovälineitä, taskulamppuja, vettä ja jopa leiriytymisvälineitä, sekä erikoinen A4-kokoon venytetyn iPodin näköinen laite. Sen tietokone ei kuitenkaan aukea enempää. Alin varastolaatikko on lukossa mutta Leonid murtaa sen auki. Sieltä löytyy haulikko ja eksoottinen kivääri. Julien antaa videokameralle lausuntoja ja haastattelee hieman muita; yleinen tunne on hermostunut. Luolan tarkempi tutkiminen paljastaa että kyseessä on itse asiassa taivaalle avoin kanjoni, vähän parempikulkuinen kuin se jota pitkin tänne oli saavuttu. Ulkopuolella on tähtikirkas yö, kallio näyttää Al-Fayahilta ja mitään merkkejä taistelusta ei näy.

Ympärille katseleminen saa nelikon tajuamaan, että he ovat itse asiassa tarkalleen samassa kohdassa kuin aiemminkin, se on vaan nyt täysin erilaisen näköinen. Puhelimissa ei ole kenttää eikä Leonidin GPS pysty paikantamaan sijaintia. Jonkin matkaa rinnettä alaspäin löytyy kuitenkin naamioverkon peittämä vanha mutta selvästi toimintakuntoinen maastoauto jossa on tankkikin melko täynnä.

Ryhmä pohtii mitä tehdä. Darya ei haluaisi palata Dubaihin koska hän on siellä poliisin etsimä, tosin hänen konsulaattinsa ehkä voisi auttaa hänet pois maasta. Kummastellaan että Dubain valot eivät näy tänne saakka. Joku esittää mahdollisuuden että kontti on jotenkin matkustanut tulevaisuuteen, tai ehkä jopa menneisyyteen. Ajatusta pidetään lähinnä huvittavana.

Ryhmä päättää kuitenkin koettaa ajaa Dubaille. Kontista siirretään tarvikkeita autolle. Sen yhteydessä Julien saa futuristisen laudan toimimaan; se kertoo olevansa Sonyn tietokone äärimukautetulla käyttöjärjestelmällä. Julienia houkutetaan luomaan siihen UMPUI-profiili (Ubiquitous Mobile Personal User Interface) ja järjestelmä näyttää olevan teknologialtaan todella eksoottinen. Darya pyytää vilkaisemaan mikä on käyttöjärjestelmän valmistusvuosi. Käy ilmi, että se on 2027.

Epäuskoinen seurue ajaa Dubain suuntaan lähes aution yön läpi. Kaupunkia lähestyttäessä alkaa käydä ilmeiseksi että Dubai on kyllä olemassa, mutta se on vasta kokemassa vilkasta rakentamista. Vanha arabirakentaminen on jäämässä länsimaisen arkkitehtuurin alle. Lehtikioskissa käyvä Julien saa selville, että päivämäärä on perjantai 27.10. 1972.

Paluumatka takaisin Al Fayahille on hiljaisen järkyttynyt. Seurue päättää leiriytyä kontin ulkopuolelle. Löytyvät leirintävarusteet ovat erittäin mukavat ja helppokäyttöiset, ja Ayela tekee joukkueelle ammattitaidolla leirimuonaa joka syödään ahnaasti. Ruuan jälkeen uni vie useimmat nopeasti; Leonid ja Julien juttelevat vielä hetken ammatillisia.

Al Fayah, lauantai, 28.10. 1972

Aamun valossa kanjoninkin pohjalla näkee hieman paremmin. Tuhdin aamupalan jälkeen seurue alkaa tutkia konttia tarkemmin. Tietokoneen salasanaa ei saada murretuksi, mutta Darya paikallistaa analogiset sensorit jotka kertovat päivämäärän, ulkona vallitsevat olosuhteet ja muuta yksinkertaista. Laitteessa on ilmeisesti järkyttävän tehokas akku joka on nyt kuintenkin vain 20% täynnä. Laitteen etuosassa on moottori mutta siihen ei haluta syvemmin kaivautua; on kuitenkin ilmeistä että laitteen teknologia on ennennäkemätöntä.

Pelinjohtajan mietintöjä

Näin taas alkoi yksi pelikampanja pudottamalla hahmot täysin tuntemattomaan. Olisin voinut tietysti varoittaa tästäkin etukäteen, mutta pelkään että jos olisin suoraan sanonut "varautukaa Farscape / Lost -akselin avaukseen" asiat olisivat olleet vähän liian ilmeisiä. Varsinkaan kun koko intro ei ole vielä suinkaan ohitse. Monet keskeiset pelin sävyn elementit tässä kuitenkin olivat läsnä: historiallis-moraaliset ongelmat, fysiikka ja tuntemattomien asioiden parissa seikkaileminen. Mukaan tulee vielä ihmissuhdehömppää ja muutamia muita aspekteja.

Huolimatta pyrkimyksistäni huolellisuuteen ja tarkkuuteen Echo Surveillancen kirjoitusvirhe ärsytti, varsinkin kun se olisi voinut olla olennainenkin seikka. Vaan tämä oli oikeastaan suurin harmistuksen aihe.

En ole vielä oikein selvillä siitä miten tämän pelin rytmitystä pitäisi käsitellä. Yritän pitää asiat kiinnostavina kaikille mutta toisaalta en tahtoisi suorittaa leikkauksia pois kahden henkilön keskusteluistakaan. Itselläni on sellainen kuva että leikkaukset toimivat lopulta tässä skenaariossa melko hyvin ja että vaikka ohjelmassa oli paljon nävertävää ongelmanratkaisua, siinä pyrittiin lopulta keskittymään kiinnostaviin elementteihin; ts. kun olennainen oivallus oli tehty, loppudetaljit sivuutettiin triviaaleina (esim. lukitun kaapin avaus, kontin elementtien tutkiminen, futuristisen tietokoneen käyttöönotto jne).

---

CategoryPelit