Sic Semper : SicSemper037

• Categories
• PageIndex
• RecentChanges
• RecentlyCommented
• Login/Register
• Search:

037: Avaruusjuna

<-- 036: Taistelukenttä - 038: -->

Lauantai, 16.3. 1968, Nova Coventry, Pahang, Dixie-2

Kolmen kuukauden jälkeen Coventryn tyhjentäminen on käynnistynyt. Dixie-2:n Pahangille on rakennettu coventrylaisille uusi koti, ja kun se alkaa olla valmis, Infinity siirtää muutamassa päivässä kylän kaikki lähes 500 asukasta pois vankilaparalleelilta. Nova Coventry sijaitsee periaatteessa rinnakkaisessa paikassa, mutta maailma sen ympärillä ei ole autio, coventrylaisilla on Pahangin kansalaisuus, ja he ovat vapaita asumaan Nova Coventryssa tai lähtemään sieltä pois miten tahtovat. Infinity maksaa jokaiselle coventrylaisille pienen stipendin niin kauan kuin he asuvat Nova Coventryssa, ja toimittaa kylään lääkkeitä sekä teknologiaa. Myös Dixie-2:n keisarillinen Japani tukee uuden kylän olemassaoloa.

Viimeisten coventrylaisten siirtyessä Infinityn kuljettimella kylään etelästä saapuu pieni vesitaso, joka laskeutuu kylän edustalle. Sieltä nousee Tadena Aguina, Irina Mialewski ja konetta lentänyt Hilde. Kylässä on alkamassa juhla coventrylaisten poistumisen johdosta, ja Hilde on käynyt noutamassa Euroopasta saapuneet Infinityn edustajat pääkaupungin lentokentältä.

Joukko coventrylaisia on jäänyt Sozirenin tukikohtaan, jossa Malika ja Phil Corso ideoivat mahdollisuutta rakentaa Rabedivisionilta varastettujen suunnitelmien pohjalta oma maailmojenvälinen portti. Valtaosa entisistä vangeista on kuitenkin saapunut Nova Coventryyn, ja vaikka he eivät olekaan luultavasti kaikki jäämässä sinne, ainakin hetken aikaa yhteisö juhlii saavuttamiaan asioita.

Juhla-ateriasta nautitaan ja puheita pidetään. Julien ja Ayela saavat valtavat suosionosoitukset. Ayela on valittu Nova Coventryn pormestariksi ylivoimaisella enemmistöllä. Kun koittaa Tadena Aguinan vuoro puhua, coventrylaisten joukosta kuuluu buuausta ja uhkailuja. Aguina puhuu lyhyesti, ilmaisee Infinityn katuvan Coventryn koko ajatustakin ja kylän tultua viimein puretuksi antaa lupauksen, ettei uutta koskaan perusteta. Hän myös vahvistaa, että Infinity pyrkii palauttamaan kaikki coventrylaiset koteihinsa.

Aguinan puhe uppoaa lopulta coventrylaisiin melko hyvin, ja vaikka monet ovat yhä raivoissaan kylässä tapahtuneesta verilöylystä, he myös ymmärtävät että Infinityn Erikoisjoukot teki sen vailla mitään virallista lupaa ja että Aguina ja hänen liittolaisensa pysäyttivät sen heti tajutessaan mitä oli tapahtumassa. Kuitenkin vuosien vankeus ei kaikilta unohdu kovin nopeasti, ja on selvää että useimmilla coventrylaisilla ei ole Infinityä kohtaan mitään rakkautta. Etenkin Naio Veniri ja muutama muu taisteluiden kovettama coventrylainen tekee selväksi, että Infinity on heille yhä vihollinen.

Joka tapauksessa illan juhlinta sujuu rauhallisesti. Contactn lakimies Rakin Totah käyttää lyhyen puheenvuoron muistuttaakseen coventryn muslimeita siitä, että tässä maailmassa Dhu al-Hijah, islamilaisen kalenterin viimeinen kuukausi, on juuri alkanut, ja Infinity on järjestämässä kaikille niin tahtoville mahdollisuuden suorittaa pyhiinvaellus Mekkaan. Monet coventryn islamilaiset ottavat tarjouksen vastaan - coventrylainen islamilainen teologia on tullut siihen tulokseen, että kaikissa maailmoissa joissa profeetta Muhammed on perustanut islamin Mekka on pyhä paikka ja jokaisessa maailmassa suoritettu pyhiinvaellus on arvokas. Poliittisesti siirto on hyvä: Coventryn verilöylyn jälkeen mm. imaami Hamal bin Kayaal on vannonut veristä kostoa Infinitylle, ja pyhiinvaelluksen tarjoaminen vie monilta hänen potentiaalisilta seuraajiltaan tuulta purjeista. Joku spekuloi, että coventrylaisten saapuminen Dixie-2:lle oli ajoitettu tätä silmällä pitäen.

Hilde käy lennättämässä Ayelaa ja muita halukkaita, vaikka potkurikone ei jatkuvasti toimikaan aivan luotettavasti. Coventrylaiset Simon Poth ja Beulah Bathory ovat erityisen kiinnostuneita Hilden koneesta, jonka hän on nimennyt NORJASAATANARIIMU:ksi. Simon oli kotimaailmassaan lentokonemekaanikko ja Beulah sotilaslentäjä; Infinity oli kai tarjonnut myös Beulahille työtä, mutta hän ei ollut todellakaan tahtonut ryhtyä näiden palvelukseen. On kuitenkin selvää, että dixie2-laisen koneen näkeminen on saanut hänet hieman katumaan päätöstään.

Illan vaihtuessa yöksi Tadena Aguina kutsuu Daryan, Julienin ja Hilden yhteen Nova Coventryn toimistorakennuksista. Siellä odottavat Irina Mialewski sekä Josef Madacci. Neljä coventrylaista ovat hyväksyneet tarjouksen tulla Infinity Contactille työhön, ja Irina on siirtynyt Erikoisjoukoista niinikään Contactin palvelukseen. Aguina, Eddie Suh, Rakin Totah ja Giorgyi Meike ovat antamassa ryhmälle sen ensimmäisen tehtävän.

Kun Infinity vetäytyi Dixie-2:lta ensin Heunggongin ja sittemmin Lontoon tukikohtien tuhoutumisen myötä, siltä jäi jälkeen ainakin yksi agentti. Kuluneen vuoden kaaoksessa häntä ei juuri muistettu kaivata ennenkuin nyt, ja on todettu että hänen raporttejaan ei ole Lontoon räjähdyksen jälkeen saatu eikä hän tunnu vastaavan mihinkään kontaktiosoitteeseensa. Agentti on nimeltään Ricardo Lacosta, hänen sijoituspaikkansa on Buenos Aires, ja hänen työtehtävänsä oli seurata Argentinan valtion avaruusohjelmaa ja pyrkiä auttamaan sitä.

Aguina toivoo ryhmän matkustavan Buenos Airesiin ja ottavan yhteyttä Lacostaan. Tavoitteena on pääasiassa tarkistaa, että miehellä on kaikki kunnossa, sekä ottaa häneltä tilanneraportti tai auttaa häntä mikäli hän apua tarvitsee. Komennuksen pitäisi olla mutkaton ja vaaraton, rutiinihommaa Infinity Contactille - ja Contactin Dixie-2:n henkilöresurssit ovat käytännössä nyt kaikki coventrylaisia.

Infinity antaa ryhmälle avokätisen operaatiobudjetin sekä kasan edistynyttä peiteoperaatioteknologiaa - älypaperia joka osaa kopioida mitä tahansa, pieniä nappikuulokkeita ja mikrofoneja, lähimuistin blokkaavaa Eraser-suihketta ja muuta vakoojalle tarpeellista. Aseita ei tavaroihin varsinaisesti kuulu; Meike sanoo, että jos ryhmä kokee moisia tarvitsevansa, heille voidaan niitä toimittaa, mutta mieluiten niiden pitäisi olla paikallisia.

Lacostan etsinnän ohella ryhmää pyydetään myös saattamaan Eva de la Rosa kotiinsa. Vammoistaan toipunut Eva on kotoisin Dixie-2:n Buenos Airesista; hänen kaverinsa Lu Liao lähti jo omien vanhempiensa luo Kiinaan, ja keisarillinen Japani on ottanut hoiviinsa kansalaisensa Hyotaru Tojon. Pari muuta paralleelilta kotoisin olevaa ovat myös jo lähteneet tiehensä, mutta Evan isä on kansainvälinen diplomaatti Argentinassa ja tytön palauttaminen tulisi hoitaa tavalla, joka ei aiheuta mitään tulevaa konfliktia. Eva itse ei ole vielä edes ottanut yhteyttä perheeseensä.

Agenttiryhmän järjestäytyminen on epämuodollinen. Infinity antaa ryhmän itse asettaa aikataulunsa, eikä koeta määrätä heille mitään komentoketjua tai muita säädöksiä. Josef Madaccin mukanaoloon kaikki eivät kuitenkaan suhtaudu suopeasti: Darya ja Irina muistavat edelleen klemenistimunkin lähinnä hänen kylmäverisistä lausunnoistaan kuluneen vuoden aikana. Lisäksi on epäselvää, miten hyvin 1500-luvulta lähtenyt hengenmies sopeutuu teknologiseen maailmaan, vaikka hän onkin elänyt Dixie-2:lla jo vuoden.

Hilde käy yön aikana juttelemassa Siddiqan ja tohtori Azi Ohanwen kanssa. Siddiqa haluaisi jonkun käyvän Coventryn maailmassa etsimässä kylästä vuosien varrella karkoitettuja tai muuten poistuneita ihmisiä, ja tohtori Ohanwe pohtii, millä keinolla tämän voisi tehdä. Siddiqa valittaa myöhemmin Ayelalle, että sosiologi Ohanwe, joka on ilmeisesti saapunut tekemään tutkimusta coventrylaisten yhteisöstä, tuntuu hänestä lähinnä vainoharhaiselta salaliittoteoreetikolta. Darya juttelee Rakin Totahin kanssa, ja hämmästelee sitä, että häntä halutaan käyttää tämän kaltaisessa tehtävässä - hänen osaamisalueensa on kuitenkin ydinfysiikka. Rakin sanoo Infinityn kärsivän todella pahasta henkilöstöpulasta, ja että Kotilinjalta vain aniharvat haluavat ryhtyä Infinityn kenttäagenteiksi, koska työ mielletään täysin aiheettomasti hirvittävän vaaralliseksi. Hän kertoo myös paraturismista, jossa varakkaat kotilinjalaiset matkustavat valvotuissa oloissa valikoiduissa paikoissa vierailla paralleeleilla, ja että mm. Dixie-2:n Heunggongin tukikohta oli toiminut Time Tours -nimisen paraturismiyrityksen tukikohtana ennenkuin se rikottiin.

Sunnuntai, 17.3. 1968: Pahang - Maurice - Transvaal

Aamusella agenttiryhmä nousee Hilden pienkoneeseen, ja Hilde lennättää kaikki Pekanin lentokentälle. Suunnilleen renessanssiaikaisen amerikanviikingin kyydissä oleminen on joillekin pelottava tai vähintään hämmentävä kokemus. Infinity oli kuulemma kouluttanut Hilden lentäjäksi todettuaan, että tällä oli jo ennestään paljon navigaatiokokemusta ja tuttuus paikallisen radioprotokollan kanssa CLF:n siltamiehistön ajoiltaan, samoin kuin erinomainen näkö ja rauhallisuus. 70 lentotunnin jälkeen Hilde ei ole vielä mikään virtuoosi, mutta hänen lupakirjansa on aivan oikean paikallisen lentokoulutuksen tulos.

Pekanissa pienkone jätetään hangaariin, ja tiimi siirtyy mannertenväliseen potkuriturbiinijättiläiseen. Suurimmaksi osaksi agenttiryhmä on ottanut itselleen peitehenkilöllisyyksiksi eurooppalaisia turisteja. Josef Madacci on hankkinut itselleen paikallisen papin varustuksen, ja sanoo monien ovien aukeavan sielunpaimenelle. Eva de la Rosa matkustaa oikealla nimellään, joskin Infinityn tekaisemalla väliaikaisella passilla. Ryhmällä on ensimmäisen luokan matkustajille varattu oma hytti ja lennolla tarjoillaan ruokaa sekä alkoholia. Jättimäinen potkurikone lähtee lounasta ja Intian valtamerta kohti.

Lentomatkustaminen Dixie-2:lla on varsin viihtyisää, huolimatta siitä että potkurikoneet reagoivat ilmakuoppiin ja säähän voimakkaasti. Tämä lento tapahtuu hyvässä säässä, joten matkustajat voivat hyvin keskittyä lukemiseen ja jutteluun. Infinity on jättänyt paksuja kansioita Ricardo Lacostasta (36-vuotias Contactin agentti, peiteidentiteetti Dixie-2:lla alunperin luotu 8 vuotta sitten, otti nykyisen pitkäikaiskomennuksen erottuaan miehestään Kotilinjalla), Argentinasta (yksi Dixie-2:n kolmesta suurvallasta Constatesin ja Japanin keisarikunnan ohella, varakas edustuksellinen demokratia jossa on hyvin korkea elintaso) sekä sen avaruusohjelmastaa (Altiplanolla, Andien ylängöllä maan luoteisnurkassa on yli kolmen kilometrin korkeudessa rautatie ja laukaisuramppi, jolta laukaisuraketin ensimmäinen vaihe lähtee; ohut ilma mahdollistaa tehokkaan polttoaineenkäytön jo ennen ilmaan nousemista). Dixie-2:lla ei ole vielä laukaistu ensimmäistäkään sateliittia, ja Argentina on tässä edelläkävijä. Tyypillisesti Infinity kannustaa paralleeleja avaruustutkimukseen monista syistään, ja Lacosta oli White Star -yritysbrändin kautta sijoittamassa rahaa sekä etsimässä muita keinoja tukea sateliittiohjelmaa kiinnittämättä itseensä liiemmin huomiota. Koulutukseltaan hän on insinööri, mutta varsinaista teknologista panosta häneltä ei ohjelmaan odotettu.

Pohditaan, voisiko Lacostan hiljaisuus liittyä Rabedivisionin paikallaoloon Dixie-2:lla, mutta mitään näyttöä tästä ei ole. Eva de la Rosa on vaan huolissaan siitä, miten hän selittää kotonaan poissaolonsa. Vaikka hän on tuoreimmasta päästä Coventrylle vangittuja - hän on ollut poissa vasta 2.5 vuotta - ajatus perheensä kohtaamisesta karmii häntä. Julien tarjoutuu auttamaan häntä peitetarinan laatimisessa.

Ensimmäinen välilasku tapahtuu Mauricella keskellä Intian valtamerta, josta jatketaan pienemmällä koneella Kapkaupunkiin Transvaalissa. Hollantilaisen siirtomaaimperiumin viimeinen ripe vaikuttaa valtiona epämiellyttävältä ja rasistiselta, mutta työryhmä vain vaihtaa konetta sieltä. Julien lähettää edeltäkäsin sähkeen Buenos Airesiin Evan isälle, jossa hän esiintyy Japanin keisarillisen tiedustelupalvelun upseerina ja ilmoittaa, että kadonnut tytär tulee palaamaan kotiin seuraavan päivän aikana.

Myöhään yöllä ryhmä siirtyy Kapkaupungissa taas yhteen valtavaan koneeseen, ja lähtee matkansa viimeiselle osuudelle eteläisen Atlantin ylitse.

Maanantai, 18.3., Buenos Aires, Argentina

Argentinan lentoyhtiö tarjoaa kokalehdistä tehtyjä naksuja pureskeltavaksi laskeutumisen ajaksi. Lentokoneen ikkunoista katsellaan Buenos Airesia. Ainoastaan Julien on käynyt täällä aiemmin, 911:llä, ja kaupunki Dixie-2:lla näyttää suuremmalta ja elinvoimaisemmalta, joskin savuisemmalta. Liikekeskusta on valtava, ja sen ympärillä oleva muu keskusta näyttää hyvinvoivalta. Mitään hökkelikyliä ei koneesta käsin näy.

Laskeutumismuodollisuudet ovat tyypillisen höllät, ja suunnilleen niiden keskellä pukuun pukeutunut argentinalaismies ryntää Eva de la Rosan luo. Velasco de la Rosa Argentinan ulkoministeriöstä on kotimaassa, ja rutistaa tyttärensä melkein hengiltä tämän nähdessään. Jälleennäkeminen on emotionaalinen, ja Velascon mukana olevat ulkoministeriön virkamiehetkin liikuttuvat kyyneliin saakka.

Julien sanoo olevansa vain saattaja eikä myönnä tietävänsä Evan kohtalosta sen enempää. Hän jättää Velascolle kirjeen, joka on väärennetty olevan Japanin keisarilliselta tiedustelupalvelulta ja jonka hän on muotoillut ilmaisemaan Evan katoamisen olevan jotain, jota on parempi olla liikoja kaivelematta. Diplomaattina Velasco luultavasti ymmärtää jättää asian silleen, ja jos ei, Japanin keisarillinen tiedustelupalvelu on haluton vastaamaan mihinkään coventrylaisia koskeviin kysymyksiin.

Velasco koettaa kutsua Julienin kotiinsa juhlimaan, mutta kun tämä ei onnistu, hän vaatii saada maksaa Julienin hotellikulut. Eva hyvästelee coventrylaiset ja lupaa olla yhteydessä; hän on jättänyt yhteisölle osoitetietonsa ja monista coventrylaisista on parissa vuodessa tullut hänelle hyvin läheisiä - Lu Liao oli toki hänen kaverinsa jo vuosia ennen Coventrylle joutumista. Agenttiryhmä päätyy lentokentältä ulkoministeriön maksamaan luksushotelliin, jonka johtaja tulee omakohtaisesti varmistamaan, että kaikki on kuten vieraat toivoisivat.

Aikaero ja lentomatka on ollut uuvuttava kokemus, ja Lacostan etsimisessä ei ole mitään tulipalokiirettä, joten ryhmä päättää käyttää maanantain lepäämällä. Buenos Aires on kaupunkina eloisa ja kiintoisa, joten ohjelmassa on seuraavaksi vaateostoksia, kevyttä turismia ja illalla massiivinen illallinen sekä tangoa. Asiaankuuluvan reippaita vaatteita hankitaan, ja vaikka maanantai saattaakin olla täällä hidas ilta, menoa löytyy aivan riittävästi. Käy ilmi, että Julien on kirjoittanut myös asioita muotialan lehtiin, ja auttaa Daryaa ja Hildeä löytämään mukavat mutta hienot vaatteet. Irina on tottunut Infinityn agenttien lomailumenoon ja muuttuu olomuodoltaan nopeasti hilpeän rikkaaksi turistiksi. Myös Josef Madaccin ulkokuoren alta paljastuu sosiaalisesti taitava mukautuja, ja hän lähtee innolla mukaan klubille.

Valtavien pihvien, sikareiden, viinin ja tangon parissa agenttiryhmä rentoutuu. Vaikka Julien ehti jo nopeasti nauttia kaupunkielämästä Singaporessakin, on tämä silti hänelle ensimmäinen todella ylellinen ateria kahteen vuoteen. Hilde ja Josef Madacci puhuvat marginaalisen teologisia; saadessaan viiniä isä Josefin jutut saavat hämmentävän kaksimielisen terän, joka saa ainakin Daryan päättelemään että pappi on paitsi häikäilemätön ja julma, myös pervo. Julien koettaa tanssia tangoa mutta on järkyttävän ruosteessa, Hildeä taas hakee tanssimaan komea paikallinen mies jonka pöytäseurueeseen tämä päätyy. Darya ja Josef pelaavat shakkia, Irina järkyttyy kuullessaan koko tarinan Julienin ja Daryan päätymisestä Coventrylle. Kertomus siitä, miten nämä olivat välissä käyneet Kaiku-55:llä ja muuttaneet sen historiaa oli mennyt häneltä täysin ohitse, samoin kuin Echo Surveillancen osoittama hämmästyttävä piittaamattomuus turvamääräyksistä näiden jättäessä kuljettimen kokonaan auki. Agentti Abd al-Sharzainista kerrotaan jälleen hurjia tarinoita, ja Irina painaa nimen mieleensä.

Ilta sujuu useimmilta oikein mainiosti.

Tiistai, 19.3., Buenos Aires

Puolenpäivän aikaan koko ryhmä on selvinnyt hotellille, etenkin Hilde melkoisessa krapulassa. Varsinainen työ aloitetaan. Lacosta ei ole asunnut Buenos Airesissa vuoteen, vaan on siirtynyt Altiplanolle, jossa Tres Morresin avaruuskaupunki sijaitsee. White Starin pikkuinen Buenos Airesin paikallistoimisto on suljettu kaksi viikkoa sitten, ja rakennuksen vahtimestari tietää kertoa poliisien käyneen hakemassa sieltä kaikki paperit sekä kuulustelleen sen kahta työntekijää, sihteeriä ja kirjanpitäjää. Ryhmä etsii heidät käsiinsä ja kyselee heiltä lisätietoja.

Esiintymällä White Starin työntekijöinä saadaan päivän mittaan vastauksia. Lacosta itse on kaksi viikkoa sitten pidätetty Tres Morresissa ja Argentinan turvallisuuspoliisi on jäädyttänyt White Starin varat sekä sulkenut konttorin. Paperivuoresta selviää, että White Star näytti toimineen laillisesti ja avoimesti lobbarina ja avaruustutkimukseen sijoittavana yrityksenä, yhtenä monista. Lacostalla oli selvästi näkyviä yhteyksiä paikallistason poliitikkoihin, mutta mikään papereissa tai työntekijöiden näkemyksissä ei viitannut mihinkään hämäräperäiseen ja pidätys tuntui tulleen täytenä yllätyksenä. Lacostan tärkeimpänä yhteyshenkilönä mainitaan paikallistason poliitikko Felipe de Quirós, joka asuu Altiplanon juurella.

Keskiviikko, 20.3., Salta, Argentina

Hilden vuokraamalla koneella ryhmä siirtyy Buenos Airesista Saltan kaupunkiin, Andien juurelle. Darya on huolissaan mahdollisesta lentämisestä itse Altiplanolle - Dixie-2:n potkurikoneet, yli 3000 metrin korkeus ja Hilden vielä varsin tuore lentolupakirja eivät ole hänestä luottamusta herättävä yhdistelmä. Salta on kutenkin vasta 1000 metrin korkeudessa eikä vielä varsinaisesti vuorilla.

Esiintyen Ricardo Lacostan eurooppalaisina ystävinä Julien järjestää ryhmälle tapaamisen Felipe de Quirósin kotona. Osavaltiokansanedustaja asuu kartanolla kaupungin yläpuolella, ja hänen luokseen johtaa mutkitteleva vuoristotie. Kartanolla kuusikymppinen poliitikko ottaa vieraat vastaan. De Quirós vaikuttaa olevan aidosti huolissaan ystävänsä Ricardon kohtalosta, ja kertoo tämän tulleen pidätetyksi koska tämä oli muka väärennetyn kulkuluvan kanssa avaruustukikohdan sellaisella alueella, johon hänellä ei ollut oikeasti lupaa. Nyt Argentinan turvallisuuspoliisi on pitänyt häntä sellissä kaksi viikkoa, ja hänen asianajajansakin voi kommunikoida hänen kanssaan vain kirjeitse.

Argentinan turvallisuuspoliisilla on laajat valtuudet pidätellä ja kuulustella, mutta sen ei tiedetä kiduttavan tai kadottavan vankejaan, ei ainakaan sellaisia joilla on voimakkaita ystäviä. Ricardoa vastaan ei ole nostettu syytettä, mutta ilmeisesti avaruuskaupungin turvapuolen ihmiset ovat täysin vauhkoja teollisuusvakoilun ja sabotaasin pelkääjiä, ja karkoittavat tai pidättävät ihmisiä pienistäkin epäilyistä. Silti, de Quirosin mukaan Ricardo oli avaruusohjelman tukija ja kannattaja - kuten hän itsekin - ja kaikkien tukikohdassa luulisi tietävän ettei hän ollut mikään sabotööri.

Julien arvelee de Quirósin salaavan jotain. Darya on pannut merkille, ettei kartanolla näytä juurikaan olevan tieteestä tai tekniikasta kertovia tauluja tai kirjoja, hieman omituista henkilölle, joka sanoo voimakkaasti kannattavansa avaruusohjelmaa. Irina taas epäilee, että Ricardolla ja vanhemmalla poliitikolla saattoi hyvinkin olla suhde.

Ryhmä on ottanut käyttöön korvanapit ja kurkkumikrofonit, sekä näihin kuuluvan Infinityn toimittaman simultaanitulkkausjärjestelmän. Espanjaa osaamattomat saavat keskustelun tulkattuna suoraan korvaansa kuiskaten haluamallaan kielellä, ja kurkkumikrofonit mahdollistavat huomaamattomien neuvojen antamisen toisille. Julien tutkiikin suhteen mahdollisuutta, ja saa kiertoilmauksien kautta myöntämisen Ricardon ja Felipen läheisyydestä. Argentina on melko vapaamielinen seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen, mutta poliitikolla oleva homosuhde olisi silti jonkinlainen skandaali. Silti Feliipe ei tunnu uskovan, että pidätyksellä yritettäisiin millään tavoin vaikuttaa häneen; hän ei tunnu olevan huolissaan omasta puolestaan.

Ryhmä ilmaisee halua tavata Ricardon asianajaja, ja Felipe sanoo kutsuvansa hänet illalliselle. Siihen asti hän toivoo coventrylaisten jäävän vieraakseen; kartanolla on tyhjä vierasmaja, ja vaikka se ei olekaan aivan hotellin veroinen, on sieltä helpompi saapua kartanolle kuin ajamalla puolitoista tuntia suuntaansa kapeita vuoristoteitä Saltasta. Tarjous otetaan vastaan. Vierasmajasta käsin Irina välittömästi asettaa talon puhelinlinjan salakuunteluun, ja kuuntelee Felipen puhelun asianajajan kanssa. Puhelun aikana paljastuu, että turvallisuuspoliisi tarkkailee talolle johtavaa tietä ja varmasti valokuvaa kaikki saapujat. Tähän mahdollisuuteen ryhmä on kuitenkin varautunut, ja heillä on yllään Infinityn vakoojavarusteilla tehdyt valepuvut, jotka riittävät hämmentämään ainakin valokuvatunnistamista.

Illallisella tavataan Ricardon asianajaja. Kolmissakymmenissä oleva nainen tietää kertoa, että Ricardo on ainakin kirjeidensä mukaan aivan kunnossa ja vakuuttaa syyttömyyttään. Kuitenkin avaruuskaupungin saksalaissukuinen turvallisuuspäällikkö pitää Ricardoa turvariskinä, ja on huolehtinut että turvallisuuspoliisi ei päästä häntä ulos ennenkuin on aivan pakko. Kahden viikon kuluttua poliisin pitäisi joko lukea syyte tai vapauttaa Ricardo, mutta ilmeisesti on olemassa kieroja keinoja joilla tätä voi koettaa venyttää. Saksalissyntyisyys herättää oitis Irinassa ja Daryassa epäilyksen Rabedivisionin osallisuudesta asioihin, mutta näyttää siltä että ainakin tämä nimenomainen ihminen on ollut avaruusohjelmassa mukana jo kauan ennen kuin Reich-5 edes löysi Dixie-2:a. Argentina otti Euraasian sodan loppuvaiheessa ja jälkeen paljon saksalaisia pakolaisia ja maahanmuuttajia, ja heidän jälkeläisiään löytyy paljon yhteiskunnan eri tasoilta.

Asianajaja ei halua näyttää päämiehensä kirjeitä kenellekään, mutta voi vastata niitä koskeviin kysymyksiin. Ricardolla ei tiettävästi ole varsinaisia vihollisia, ainakaan ketään jonka luulisi ryhtyvän lavastamaan häntä syylliseksi mihinkään tällaiseen. Kysytään tahoista, jotka saattaisivat haluta sabotoida avaruusohjelmaa, mutta asianajaja ei sano tietävänsä mitään tällaista. Monet ryhmästä tarkkailevat huolellisesti de Quirósia tässä kohdassa, ja näyttää siltä, että tämä saattaa todellakin tietää asiasta enemmän kuin ilmaisee.

Illallisen jälkeen ryhmä pohtii, miten saada poliitikko puhumaan suunsa puhtaaksi. Daryan lukemien dokumenttien mukaan Felipe on konservatiivinen poliitikko, mikä tarkoittaa Argentinassa mm. vahvaa antimilitaristista suuntausta. Konservatiivit ovat vallassa ja avaruusohjelma on heidän tuotteensa; epäillään, että mitä tahansa onkin tekeillä, se liittyy pääasiassa paikallistason politiikkaan. Irina sanoo, että yksin toimivana Infinityn agenttina Ricardolla on ollut laajat valtuudet toimia kuten parhaaksi katsoo, etenkin jos hän on kadottanut yhteyden päämajaansa. Josef Madacci toteaa, että Felipellä on selvästi raskas synnin taakka harteillaan, ja hän arvelee, että katolisena hän voisi tahtoa tunnustaa. Muu ryhmä suhtautuu tähän huonosti: rippisalaisuus on kuitenkin tärkeä ja pyhä, ja monet ovat järkyttyneitä siitä, että Madacci tuntuu olevan niin helposti valmis viis veisaamaan sen noudattamisesta. Madacci sanoo, ettei suinkaan halua ryhtyä mihnkään mitä muut pitävät sopimattomana, joten lopulta Julien päättää kysyä asiasta suoraan.

Kirjastossaan Felipe de Quirós tarjoaa Julienille savukkeita, ja sanoo että vaikka Ricardolla olikin monia eurooppalaisia ystäviä, hän ei koskaan kuullut tämän mainitsevan Julienia ja hänen tovereitaan - etteivät he sittenkin olisi ystävien asemasta hänen liikekumppaneitaan White Starista? Julien myöntää asian olevan näin, mutta sanoo että heidän ensisijainen kiinnostuksena kohde täällä on kuitenkin Ricardo ja hänen hyvinvointinsa. Felipe arvioi Julienia, ja kertoo sitten, että hän epäilee Ricardon tulleen pidätetyksi todellisista syistä. Argentinan poliittiset suuntaukset ovat muuttumassa, ja nykyisten vanhojen valtaapitävien tilalle on nousemassa uusi polvi päättäjiä, jotka ovat olleet liian nuoria kokeakseen Euraasian sotaa ja jotka eivät jaa nykyhallinnon kielteistä suhtautumista kaikkeen militarismiin. Näitä radikaaleja on pesiytynyt avaruusohjelman lähelle, ja jotkut heistä ovat puhuneet sateliittilaukaisusta ensimmäisenä askelena sotilaalliseen ylivaltaan avaruudesta käsin. Teoriaa uudesta, pienestä mutta valtavan tuhoisesta atomiaseestakin on esitetty.

De Quirós sanoi, että tajutessaan suunnan johon avaruusohjelma oli menossa hän itse vetäytyi sen tukijoiden joukosta, ja Ricardo oli ilmeisesti ollut niinikään militaristisia aspekteja vastaan. Felipen mukaan Ricardo ei olisi helposti voinut mitenkään vaikuttaa ohjelman suuntaan enää tässä vaiheessa, mutta hän oli kuulemma henkilö, joka oli valmis ryhtymään äärimmäisiinkin toimiin jos katsoi tilanteen niitä edellyttävän. Felipe sanoi aiemmin epäilleensä White Starin olevan Constatesista käsin toimiva yritys, mutta Julien sanoo heidän olevan enemmänkin kansainvälisiä, ja että militarisoituminen ei heistäkään kuulosta hyvältä.

Felipen arvion mukaan Ricardolla ei kuitenkaan juuri nyt ole hätää. Vaikka viranomaiset ovat kehottaneet häntäkin pysymään kotonaan ja pitämään matalaa profiilia, he luultavasti päästävät tämän sateliittilaukaisun jälkeen vapaalle mikäli mitään todisteita oikeasta rikoksesta ei löydy. Hän joutuu istumaan sellissä Altiplanolla, mutta ei hänelle siellä mitään tapahdu.

Julien vie uutiset muulle ryhmälle. Ajatus Argentinan avaruusohjelman militarisoitumisesta on epämiellyttävä, joskin on selvää että nopeasti mitään radikaalia ei ole tapahtumassa ja että lähinnä onnistunut sateliittilaukaisu on poliittinen voitto niille, jotka osaavat sitä sellaisena käyttää. Ryhmä päätyy miettimään, mitä se haluaa tässä tilanteessa tehdä. Vaihtoehdot näyttävät olevan joko odottaa, kuten Felipe ehdotti, tai koettaa vapauttaa Ricardo vankeudesta. Hilde ja Josef kannattavat vapauttamista, Irina, Julien ja Darya ovat sitä mieltä, että on parempi vaan odottaa ja katsoa. Enemmistöpäätös hyväksytään.

Ryhmä soittaa tilanneraportin Infinityn edustajalle Nova Coventryyn, ja saa huonojen puhelinyhteyksien läpi tavoitettua siellä päivystävän Eddie Suhin, joka ei osaa mitään operatiivista kantaa ottaa.

Kaksi viikkoa myöhemmin: torstai, 4.4. 1968, Salta

Argentinan sateliittilaukaisu tapahtuu huhtikuun alussa, ja ryhmä on kerääntynyt täyteen pakkautuneeseen ravintolaan seuraamaan tapahtumaa telefonoskoopista. Mustavalkoinen liikkuva kuva näyttää simultaanisesti, kuinka valtavan avaruusjunan rakettimoottorit käynnistyvät ja kuinka se ohuessa vuoristoilmassa kiihdyttää jo vaakatasossa valtavaan nopeuteen. Kiskot nousevat vuoren rinteeseen rakennettua ramppia pitkin ylöspäin raketin vauhdin kiihtyessä, ja lopulta ensimmäinen vaihe jää jälkeen toisen vaiheen syttyessä, ja raketin syöksyessä Andien ylitse kohti itää. Ravintolassa yleisö hurraa ja itkee riemusta.

Sitten rakettiin iskee jokin häiriö, ja pian tämän jälkeen lähetys katkeaa. Hajanaiset raportit alkavat kertoa erilaisista toimintahäiriöistä. Paria tuntia myöhemmin tulee virallinen vahvistus: raketin langattomaan yhteyteen oli tullut vika, sen ohjausjärjestelmään ei saatu yhteyttä, ja raketti sekä sateliitti putosivat maahan parinsadan kilometrin päässä, lähellä Paraguyayn rajaa. Telefonoskoopissa poliitikot, tutkijat, toimittajat ja analyytikot alkavat puida tapahtunutta; coventrylaisten ryhmä vetäytyy omiin oloihinsa.

Ehkä viikkoa tämän jälkeen Ricardo Lacosta vapautetaan, ja Saltassa hänen asianajajansa tuo hänet ryhmän luo. Irina esittäytyy Infinity Contactin edustajaksi, ja tulistunut Ricardo ihmettelee, miksi hänet oli jätetty täysin oman onnensa nojaan. Kun hänelle kerrotaan Lontoon tukikohdan tuhosta ja Reich-5:n natsien tunkeutumisesta paralleelille, hän kalpenee.

Ricardo kertoo sabotoineensa raketin radioyhteyden ja koettaneensa tehdä vielä lisääkin tihutyötä, mutta jääneensä kiinni. Hänen koko tavoitteensa oli saada raketti räjähtämään kiskojen yläpäässä ja hidastaa ohjelmaa melkoisesti - hän oli todellakin pitänyt äkillistä siirtymistä sotilaallisempaan suuntaan huolestuttavana, ja yksin jätettynä arvioinut, että hän tahtoisi ainakin hidastaa ohjelmaa niin kauan, kun siitä eniten poliittista vaikutusvaltaa saavat tahot olisivat sodanhimoisia nurkkapatriootteja. Hän onnistui tavoitteessaan vain osittain: laukaisujärjestelmä jäi ehjäksi, ja Argentina puhuu jo nyt uudesta laukaisusta.

Ricardolla ei ole lupaa lähteä maasta, mutta Infinityn muuttuvan passin avulla hän tekaisee itselleen salamannopeasti uuden henkilöllisyyden, ja lähtee coventrylaisten matkassa kohti Pahangia.

Epilogi: Nova Coventryssa

Tehtävän suorittamisen lisäksi Irina raportoi Infinityn turvallisuusjaostolle maininnan 911:ltä saapuneiden käynnistä Kaiku-55:llä ja etenkin sitä edeltäneestä Echo Surveillancen agenttien huolimattomuudesta. Tadena Aguina ottaa kyllä raportin vastaan, mutta juuri nyt satunnaisen kaiun kohtalo ei häntä valtavasti kiinnosta, koska Rabedivision ja coventrylaisten kohtalo on hänelle itselleen paljon akuutimpi ongelma,

Pelinjohtajan mietintöjä

Tavoitteeni oli pelauttaa agenttitarina, jossa varsinainen agenttihomma olisi vain sivuseikka ja pääpaino olisi hahmojen keskinäisillä suhteilla sekä muulla sosiaalihömpällä. Enimmäkseen tämä onnistui: koetin leikata kaikkien salapoliisi- ja toimistotyöpätkien ohitse tilanteeseen, jossa hahmot pohtivat keskenään jotain oikeasti kiinnostavaa eivätkä vain murskaa faktoja. Pelikerran kuvaus tällaisena on vähän torso ja kaipaa täydentämistä.

Loppua kohti pelikertaan iskenyt kiire harmitti hieman. Pelin jälkeen sanottiin, että hahmojen toiminnalla ei ollut mitään merkitystä, mutta tarkalleen tämä ei pitänyt paikkaansa: hahmojen tavoite oli löytää Lacosta ja palauttaa Infinityn yhteys häneen, ja tämä olisi voinut mennä monella tavalla pieleen. Tietyssä mielessä tässä haaste oli olla luomatta liiaksi aaltoja ja ymmärtää olla herättämättä paikallisten huomiota samalla kun penkoo asiaa, josta kovin monet paikalliset viranomaiset olivat myös kiinnostuneita. Jos agenttiryhmä ei olisi ollut Lacostaa vastassa hänen vapautuessaan, jatko olisi ollut kovin toisenlainen. Hahmot olisivat myös voineet puuttua asioihin enemmän jos olisivat halunneet - mutta nyt tehty ratkaisu oli viisas. Joskus oikea ratkaisu on vastustaa kiusausta puuttua joka asiaan, ja tästäkin voi saada kiinnostavaa peliä jos se tehdään riittävän dynaamisesti.



<-- 036: Taistelukenttä - 038: -->

---

CategoryPelit

• [Source]
• [History]
• 2012-08-15 14:29:36
• Owner: AdminDare
• Your hostname is ec2-3-145-92-96.us-east-2.compute.amazonaws.com

Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki