038: Tukikohta
<-- 037: Avaruusjuna - 039: Arojen valtias -->
"Missä on luukku haialtaaseen?"
- Julien
- Julien
Maanantai, 15.4. 1968, Nova Coventry, Pahang, Dixie-2
Juuri Argentinasta palannut ryhmä kärsii aikaerouupumuksesta ja syö myöhäistä aamiaista Nova Coventryn hallintokartanon ruokasalissa. Eddie Suh saapuu heidän luokseen, ja sanoo että hänellä on heille jotain näytettävää syönnin jälkeen. Ryhmä lähtee hallintokartanon kellariin; kuten Coventryssa, myös täällä kellarissa on Infinityn kuljettimen saapumistila. Sitä vastapäätä on kuitenkin kaksi uutta ovea, joissa on sormenjälkitunnistuslukko. Oven toisella puolella on hissiltä näyttävä tila, mutta kun hissin nappia painetaan ja tuttu humina alkaa, ryhmä tajuaa olevansa itse asiassa pienessä parakronisessa kuljettimessa. Putoamisen tunnetta ja valojen välähtämistä myöhemmin kuljetin on perillä, ja joukkue astuu ulos suureen maanalaiseen kammioon.
Contactin tukikohta, Lucifer-2
Autiossa ja aavikoituneessa maailmassa rinnakkain Coventryn kanssa kallioon on louhittu onkaloita. Alimmassa kerroksessa on hissimäinen staattinen kuljetin, joka kulkee Nova Coventrysta tänne. Lähellä on myös Infinityn varsinaisen kuljettimen saapumisalusta, josta Kotilinjalta tulevat kuljetukset voivat saapua. Seuraava kerros on merenpinnan tasolla, ja sen suuressa luolassa on venesatama. Ylin kerros on maanpinnan tasalla, ja siitä löytyvät hieman persoonattomat mutta siistit työskentelytilat työryhmälle: majoitustilat, kokoushuoneet, olohuone, keittiö, toimistoja. Niiden yhteydessä on lentokonehangaari jossa on kaksi pienehköä potkurirahtikonetta, ja erillinen kuljetinvarasto, josta löytyy pakettiauton kokoinen subkvanta-kuljetin. Eddie Suh ja Giorgyi Meike luovuttavat tämän kaiken työryhmän haltuun.
Tukikohdan tilojen, järjestelmien ja turvakäytäntöjen esittelyyn kuluu tuntikausia. Eddie suhtautuu koko asiaan selvästi hitusen vastahakoisesti, Giorgyi on taas pessimistinen mutta asiallinen. Käytännössä Infinity Contactin tukikohdan vastuuhenkilöksi määrätään Irina, joukkueen sisäistä dynamiikkaa ei yritetä sanella. Eddie toivoo, että ryhmä käyttää tukikohtaa ja sen resursseja vastuullisesti, mutta tuntuu myös olevan sitä mieltä, että tosiasiassa kun tukikohta on eteenpäin luovutettu, sen haltijoita ei tosiasiallisesti voi estää tekemästä tasan mitä heitä huvittaa. Pääsy sormenjälkitunnistinten läpi on ainoastaan Contactin ryhmällä sekä Coventry-työryhmän jäsenillä (Tadena Aguina, Eddie Suh, Giorgyi Meike, Manuela Santos Pinto, Rakin Totah ja tri Azi Ohanwe). Ayela ja Nova Coventryn hallinto tietävät tukikohdan olemassaolosta. Tukikohta on kätketty Lucifer-2:lle, koska Giorgyin mukaan on varmaa, että Nova Coventrya tarkkailevat niin Rabedivisionin kuin Japanin keisarikunnankin vakoojat, ja työryhmällä on oltava kyky toimia ilman että kukaan huomaa. Livahtamalla hallintorakennuksen kellarin kautta toiselle paralleelille he ovat niin suojassa tarkkailulta kuin vain voivat olla. Tukikohta on salainen myös suurimmalta osalta Infinityä; kahdelle muulle Lucifer-2:lla sijaitsevalle tukikohdalle ei pidä kertoa sen olemassaolosta, vaikka näihin voikin tarvittaessa olla radioyhteydessä.
Ryhmän jäsenet saavat omat UMPUI-taulutietokoneet, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä tukikohdan palvelimiin. Näihin puolestaan on imuroitu kohtalainen möhkäle Kotilinjan Internetiä, ja paikallinen cache päivitetään viikoittain samalla kun Infinity Contact käy huoltamassa ja siivoamassa tukikohtaa. Ryhmä tarttuu taulukoneisiin vaihtelevalla innolla - Irina tuo olemassaolevan identiteetin ja profiilin, Julien ja Darya tekevät mutkattomasti itselleen profiilit, ja Hildekin saa koneensa jotenkin ymmärtämään itseään. Josef Madacci ei lainkaan hahmota pienen laitteen toimintaa.
Tukikohdan pakastimesta löytyy eineksiä ja joukkue nauttii pakastepizzoista koostuvan lounaan. Lucifer-2:n ja Dixie-2:n aikaero on noin 12 tuntia, mikä ennestään sekoittaa reissanneiden ajantajua. Kun tukikohdan järjestelmät on riittävässä määrin esitelty, Eddie ja Giorgyi palaavat Nova Coventrylle. Ryhmä jää keskenään hämmästelemään heille jätettyä päämajaa. Suuresta koosta huolimatta se ei ole asuintiloiltaan ekstragavantti, ja sen makuuhuoneet on suunniteltu yhteismajoitusta varten. Ryhmän jäsenet haluavat omia huoneita, ja muuttavat toimistoja makuuhuoneiksi.
Darya ja Julien uppoutuvat verkosta löytyviin asioihin. Vaikutelma on, että Kotilinjalta tukikohtaan dumpattu verkkoinformaatio on sensuroitu ja siistitty versio Internetistä: esimerkiksi valtaosa crowdsourcing-ominaisuuksista näyttää puuttuvan kokonaan. Sitä vastoin materiaalin joukosta löytyy Infinityn kiintoisaa aineistoa, kuten luettelo kaikista parakvanttitaso 3:n maailmoista sekä kursorinen lista kaikista coventrylaisista ja näiden alkuperämaailmoista. Coventrylaisten luettelo on selvästi ainoastaan fragmentti Infinity Securityn kattavista tiedostoista, ja on epäselvää pitäisikö tämänkään olla ryhmän hallinnassa.
Pohditaan, mitä kuljettimella tahdottaisiin tehdä. Hilde olisi innokas lähtemään Ausbruchin| maailmaan etsimään sinne satoja vuosia aiemmin saapuneita aikamatkustajia. Josef Madacci taas tahtoisi vierailla Armada-3:n Roomassa vuonna 1604 - tämä kun olisi hyvin lähellä hänen kotiaikaansa. Selvitetään myös, keitä coventrylaisia voisi kuljettaa kotiin nykyisellä kapasiteetilla. Näitä on melko vähän - parakvanttitaso 3 sisältää vähiten tutkittuja maailmoja kaikilta tasoilta, ja coventrylaisista harvat olivat kotoisin näiltä. Dixie-2:lta saapuneet ovat jo päässeet kotiinsa, mutta Ming-2:lta peräisin olevia ihmisiä voisi yhä palauttaa. Lisäksi huomataan, että pari coventrylaista näyttää olevan kotoisin Lucifer-2:lta, huolimatta maailman ilmastonmuutoksesta johtuvista vihamielisistä oloista.
Julien penkoo Kotilinjan internetiä ja saa melkoisen dataähkyn. Darya päätyy lukemaan Kotilinjan Darya Rastegarista, joka on vuonna 2029 Infinity Records & Researchin johtavia parakronisen fysiikan asiantuntijoita. Kaksoisolennostaan lukeminen saa hänet juomaan baarikaapista löytyvää viiniä.
Illan tullen Hilde palaa Nova Coventryyn hankkimaan ryhmälle sopivaa vaatetusta Ausbruchin kaltaisissa maailmoissa toimimiseen. Coventrylaisten joukosta löytyy pari räätäliä, jotka hän palkkaa ompelemaan asusteita. Myös Darya palaa Dixie-2:lle. Huolestuneena jostain mitä Julien löysi arkistoista hän soittaa Sozireniin varmistaakseen onko kaikki siellä hyvin, ja päätyy turhauttavaan jutteluun epäluuloisen Akikon kanssa.
Tiistai, 16.4. (Dixie-2:n aikaa)
Ryhmä syö aamiaista tukikohdassa. Irina on hienoisessa krapulassa, Josef ei ole oikein päässyt sinuiksi tietokoneensa kanssa mutta on viimein saanut sen tulostamaan itselleen dokumentteja joita tahtoo lukea. Sitten ryhmän laitteisiin kilahtaa ilmoitus vierailijasta hississä. Tohtori Azi Ohanwe saapuu paikalle Nova Coventrysta, ja hänet kutsutaan olohuoneeseen liittymään ryhmän seuraan.
Azi hämmästelee tukikohdan kokoa. Hän kysyy, mitä ryhmä on seuraavaksi tekemässä ja olisivatko nämä käytettävissä hänen operaatioonsa? Hän haluaa käydä Friedrichin (Erste Reichin) Keski-Aasiassa haastattelemassa Bukharan kaupungista oletettavasti löytyvää miestä. Azin mukaan hänen kollegansa Lenin-6:n paralleelilla ovat tutkineet koehenkilöä, joka saattaa saada telepaattisia viestejä toiselta paralleelilta, ja epäilee että 1200-luvulta saattaisi löytyä 1920-luvulla elävän miehen "parakaksoisolento". Hän tahtoo suorittaa yksinkertaisia kokeita näiden kahden henkilön kanssa, ja tarvitsee ryhmän viemään hänet paikalle sekä avustamaan häntä.
Hildeä ja Josefia lukuunottamatta suhtautuminen Aziin on hieman skeptistä. Mies ei myöskään vaikuta rahtuakaan parakroniselta agentilta, vaan enemmän hieman sekavasti käyttäytyvältä akateemikolta. Hän on työssä Infinity Records & Researchilla neurososiologina ja toimii Coventryn työryhmässä epämääräisenä yhteiskuntatutkijana. Hän vakuuttaa, että hänen kaavailemansa operaation ei pitäisi olla erityisen vaikea tai vaarallinen, ja että valtaosa hänen kokeistaan on tehtävissä yksinkertaisilla haastatteluilla. Hän kuitenkin mainitsee Lenin-6:lla sijaitsevan tarkkailtavan henkilön oleman hieman vaikea. Käy ilmi, että tämä on 35-vuotias WacÅ‚aw NiżyÅ„ski.
Maineikkaan tanssitaiteilijan mainitseminen saa ryhmän kiinnostumaan asiasta enemmän. Nizynski on paennut Bukharan vapaakaupunkiin Venäjällä raivoavaa vallankumoussotaa, ja Kotilinjan yliopistojen kulttuuritutkimusryhmä dokumentoi siellä hänen elämäänsä. Nizynski on nähnyt unia jotka Azi ja hänen kollegansa ovat tulkinneet olevan selviä havaintoja 1200-luvun Bukharan sulttaanin hovista. Bukhara on tuohon aikaan tärkeä kaupunki Kovaresmian persialaisessa dynastiassa, tieteiden ja taiteiden keskus ja varmasti sivistyneempi kuin saman ajanjakson Ginevra. Ryhmä lupaa Azille ottaa operaation suoritettavakseen, mikäli siihen löytyy riitttävät edellytykset.
Tohtorin palattua Nova Coventrylle pohditaan, miten tehtävään pitäisi suhtautua. Azin väitteet telepatiasta ovat Irinan mukaan pseudotiedettä, ja Rabedivisionin tutkimuksia aiheesta lukenut Darya on samaa mieltä. Hilde puolustaa Azin näkemyksiä ja kertoo tohtorin kuvauksen maailmojenvälisestä viestinnästä vastaavan yggdrastikkojen opetusta henkimatkailusta. Julien ja Josef eivät näytä tietävän mitä ajatella.
Logistisesti Azin operaatio ei olisi suunnattoman haastava: se edellyttäisi pitkää lentomatkaa Keski-Aasiaan, mutta tankkauspisteitä löytyy kyllä, ja kuvausten perusteella seutu ei ole kovin vaarallista. Lenin-6:n Bukhara on kosmopoliittinen kaupunki 1920-luvulla, Kovaresmian valtakunta kävi aktiivisesti kauppaa Kiinan, Intian ja Arabian kanssa. Vieraan näköiset ja vieraskieliset ihmiset eivät kummassakaan ole ennennäkemättömiä, ja ainakin 1200-luvulla Bukharassa puhuttu kieli oli farsi, jota Darya puhuu äidinkielenään. 1920-luvulla arabialla ja englannilla selvinnee hyvin. Maailmoiden välillä olisi siirryttävä muutaman kerran, mutta ryhmälle osoitetulla kuljettimella tämä ei olisi minkäänlainen ongelma.
Irina tarkistaa tohtori Ohanwen kansion. Nigerialainen ei ole mikään parakroninen agentti, mutta hän on suorittanut lyhyen kurssin toisilla maailmoilla toimimisesta, ja on aiemminkin käynyt Kotilinjan suojatun yhteiskunnan ulkopuolella. Hän on ollut Infinityn palveluksessa liki 10 vuotta ja huolimatta eksoottisista kiinnostuksensa kohteista ilmeisesti pätevänä pidetty sosiologi.
Lopulta ryhmä päättää lähteä tohtori Ohanwen tehtävälle, ei välttämättä niinkään koska he uskovat hänen tieteelliseen pätevyyteensä vaan koska heille tarjoutuu tilaisuus käväistä 1200-luvun Persiassa sekä tavata 1920-luvun Waclav Nizynski.
Keskiviikko, 17.4., Dixie-2:n aikaa
Seuraavana iltana ryhmä on valmis lähtemään eteenpäin. He ovat varustautuneet ajanmukaisella vaatetuksella ja kevyellä aseistuksella, ja ovat laatineet reittisuunnitelman. Operaatioon varataan aikaa korkeintaan kaksi viikkoa, tosin Azi sanoo uskovansa yhden viikon riittävän erinomaisesti.
Rahtikoneeseen pakataan Areon Aviva -kuljetin sekä sen ulkopolelle koottava tukirunko ja renkaat. Tukikohdan seinistä erkanevat robotit siivoavat hiekan kiitotieltä. Sen jälkeen Hilde ohjaa koneen taivaalle. Lucifer-2:n aamupäivässä kone ylittää Malakan niemimaan. Se on kauttaaltaan aavikoitunut ja autio, ja ulkoilman lämpötila on vasta parissa kilometrissä inhimillinen. Andamaanienmeren ja Nikobaarien jälkeen kone saapuu Bengalinlahden ylle. Meri vaikuttaa miltei yhtä autiolta kuin maakin, tosin jossain vaiheessa lämpimässä vedessä nähdään suuri harmaa valas.
Lähes kuuden tunnin yksitoikkoisen lennon jälkeen kone saapuu Intian rannikolle. Kuivuus ja aavikoituminen on jättänyt jälkeensä sivilisaation raunioita, hiekasta pilkistää hylättyjä kaupunkeja. Kituliasta kasvillisuutta näkyy siellä täällä, mutta enimmäkseen tämäkin alue on tyhjää ja elinkelvotonta. Lähellä paikkaa, jossa paremmin voivissa maailmoissa sijaitsee Bengalurun kaupunki näkyy masto ja merkkejä sivistyksestä. Tasangolla on elementtirakennuksista koostuva tukikohta ja kiitorata.
Dobomishin Search & Rescue -asema ottaa Infinity Contactin ryhmän vastaan. Arviolta parikymmentä Infinityn päivystäjää pyörittää tukikohtaa ja koordinoi puolta paralleelin sateliittivalvonnasta ja liikenteestä. Lentokone tankataan ja vieraille tarjotaan kahvia sekä intialaista ruokaa. Irina juttelee Kotilinjan populaarikulttuurista, Julien tiedustelee tehdäänkö paralleelilla paljon arkeologiaa. Kuulemma ei - ympäristö on niin vihamielinen, että arkeologit keskittyvät helpompiin paikkoihin. Tarvetta kyllä olisi.
Puolentoista tunnin tauon jälkeen ryhmä palaa lentokoneeseen ja suuntaa kohti luodetta. Ilta ympärillä pimenee ja kone väistelee paria myrskyä. Balochistanin ylängöllä korkeimpien vuorten huipuilla näkyy kasvillisuutta, ja jostain kaukaa pimeyden läpi pilkottaa tulen kajoa. Kenties vuorilla on jotain sivistystä? Tulen koordinaatit merkitään Infinityn kartoitukseen mahdollista myöhempää tutkimista varten.
Gara Gumin aavikolla, lähellä Turkmenistanin ja Uzbekistanin rajaa kone laskeutuu säähän. Aavikkoa riepoo kova tuuli ja sade, ilmastokartan mukaan aina tuon tuostakin tänne osuva ilmiö. Huonon näkyvyyden läpi Hilde kuulee Infinityn radiomajakan ja näkee tasaisella heilutettavan laskeutumisvalon. Kotilinjalla tässä kohdassa on Chakujin tiedeprojektori, ja se on lähettänyt pari huoltoteknikkoa sekä polttoainetta Lucifer-2:lle ottamaan seurueen vastaan.
Laskeutuminen ei suju aivan oppikirjamaisesti. Oikea laskuteline kolhaisee kiveä ja karmean kirskahduksen myötä kone niiaa sivulle. Sen oikea siivenkärki pyyhkäisee maata ja uhkaa kiepauttaa koneen ympäri. Kone pysähtyy märälle savimaalle, sen matkustajat ja kuljetin eivät kuitenkaan ole ottaneet kolhuja. Hilde rientää ulos arvioimaan vahinkoja, kaksi Infinityn teknikkoa seuranaan.
Koneen laskuteline ja siipi ovat vioittuneet, ja ne pitää korjata. Infinity Logisticsin teknikot toteavat, että heillä on mukana polttoainetta ja yksinkertaiset huoltovälineet, mutta he tarvitsevat oikean lentokoneinisinöörin korjaamaan vauriot. Ryhmä on kuitenkin jo 90 kilometrin päässä Bukharan kaupungista, ja loppumatka voidaan hyvin taittaa maateitse.
Teknikot ottavat koneen hoitoonsa. Lähellä istuu heidän kuljettimensa, joka noudetaan parin tunnin päästä takaisin Kotilinjalle; he sanovat sieltä etsivänsä oikean korjauspartion. Contactin ryhmä ei kuitenkaan jää tätä odottamaan. Kuljetin lasketaan maahan ja ryhmä kiipeää sen sisään. Irina syöttää ohjauskoneelle Friedrichin / Erste Reichin koordinaatit, ja huminan myötä laite siirtyy.
Kovaresmian valtakunta, 1219 AD / 616 AH, talvi, Friedrich / Erste Reich
Perillä on aamuyö, ja ulkona on lämpötila on parin plusasteen tuntumassa. Julien nauttii viileästä ulkoilmasta ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Aavikko näyttää täällä yhtä autiolta kuin Lucifer-2:lla. Kuljettimen ympärille kootaan alumiinikehikko johon kiinnittyy kuusi paksua pyörää. Areon Avivasta tulee maastokelpoinen kulkuneuvo - ei millään muotoa nopea, mutta riittävä viemään kuusihenkisen ryhmän perille.
16 tunnin lentomatka on väsyttänyt useimpia. Ilmatäytteiset joustavat pyörät takaavat kuitenkin erinomaisen pehmeän kulun, joten Irinan ajaessa useimmat torkkuvat penkeillään. Paikallissävyiset vaatteet on vaihdettu ylle. Arvellaan, että pimeän aikana on hyvin mahdollista päästä Bukharan kaupungin lähelle, jonne kuljetin voidaan kätkeä.
Maastoautoksi kuljetin on tuskallisen hidas, mutta tasangolla on helppo ajaa. Ehkä neljä tuntia kuljetaan pohjoista kohti. Valoja ei käytetä, ajoneuvon valovahvistin tuo kuuttomaan yöhön juuri ja juuri riittävästi näkyvyyttä.
Sitten, täysin yllättäen, ajoneuvo törmää johonkin, ja matkustamossa kaikki säpsähtävät hereille. Alle 20 km/h vauhdissa tapahtunut törmäys on enemmän säikäyttävä kuin vaarallinen, joskin kuljettimen koneisiin syttyy varoitusvalo. Kameroissa ei näy mitään. Kun takaovi avataan, sisään tulee vahva savun ja raudan tuoksu. Ovi suljetaan välittömästi uudelleen. Joku kysyy geigermittaria, mutta säteilyä ulkona ei ole, ja ilman nopea analyysi sanoo sen olevan täynnä pienhiukkasia muttei sen vaarallisempaa kuin pahanlainen savusumu. Hilde on haistanut tämän aiemminkin.
Kulkuneuvo on törmännyt mustuneeseen seinän jäänteeseen. Näitä on muuallakin sen ympärillä. Ryhmä peruuttaa ajokkinsa pois ja pysäköi sen. Irina nousee ulos tutkimaan paikkoja, muut seuraavat. Aurinko ei ole vielä noussut, mutta äärimmäisen heikko kajo taivaanrannalla paljastaa vielä kuumina hehkuvia sortuneita seiniä. Tämä on Bukhara, tai sen uloimmat osat, ja se on kauttaaltaan palanut. Raudan tuoksu nousee hiiltyneistä ruumiskasoista, joita näkyy siellä täällä.
Pelinjohtajan mietintöjä
Errata! Pelissä väitin vuoden 2009 tulokkaiden jo tuntevan iPadin, mutta tämä ei itse asiassa pitänyt paikkaansa - Julienin aiempi kosketus UMPUI-sleittiin jaksossa 1 rinnasti laitteen iPhoneen.
En tosiaan tiennyt lainkaan, tarttuisiko kukaan tohtori Ohanwen suunnitelmaan lähteä haastattelemaan Nizinskyä ja hänen parakaksoisolentoaan - arvelin, että tukikohdasta löytyvillä leluilla saatettaisiin aivan hyvin tehdä jotain kokonaan muuta. Kuitenki erinomaisesti sijoitetut laiterikot ovat pitäneet huolta siitä, että hahmot ovat nyt mielenkiintoisessa tilanteessa josta he eivät voi aivan heti vaan kuitata itseään ulos.
Lisäksi: roolipeliskenaario, joka sijoittuu Uzbekistaniin. Tätä ei usein näe.
<-- 037: Avaruusjuna - 039: Arojen valtias -->
CategoryPelit
