Julien herää hitaasti tuntemattomassa paikassa, pimeässä huoneessa. Ulkopuolelta kuuluu lukuisten yöeläinten ääniä ja jos ilma ei liikkuisi, olisi tukalan kuuma. Kurkkua kuivaa ja olo on täysin voimaton, silmät ovat valonarat.

Latinon näköinen mies käy paikalla, valaisten huoneen kynttilällä. Mies tarjoaa hänelle vettä mukista, ja kertoo olevansa nimeltään Diego Peneaz. Selvitettyään Julienin kielitaidon hän sanoo noutavansa tulkin.

Paikalle saapuu ranskaakin puhuva nainen nimeltä Siddiqa al-Basra, ilmeisesti irakilainen arabi. Hän kysyy Julienilta mitä tälle on käynyt sekä kyselee tältä tietoja potilaskorttiin. Hän vastailee välttelevästi kysymykseen "mikä päivä nyt on", kertoo paikan olevan Coventry ja sijaitsevan Malakalla ja jättää Julienin nukkumaan.

Julien näkee unia, ja muistaa hieman asioita. Kanjonissa koetun nukahtamisen jälkeen hän muistaa herännensä hetkeksi ja nähneensä Abd al-Sharzainin, sitten nukahtaneensa taas. Kun Julien seuraavan kerran herää, ulkona on alkanut rankkasade. Sen loputtua alkaa kuulua monien lintujen laulua. Pian Diego palaa tuoden monipuolista aamiaista. Hän sanoo Siddiqan tulevan pian vastaamaan Julienin kysymyksiin, mutta Julien ehtii saada Diegostakin ulos pari vastausta; yhteisenä kielenä toimii parhaiten englannin ja espanjan sekoitus. On ilmeistä että sairaala on varsin yksinkertainen eikä materiaalisia resursseja ole paljon - asiat ovat puuta ja keramiikkaa. Diego kertoo että nyt on 18.4. ja sanoo ettei vuotta ole tiedossa.

Julien pakottaa itsensä tuolille istumaan Siddiqan saapuessa. pian puhumaan Julienin kanssa. Hän kysyy Julienilta tämän olettamaa päivämäärää, ja sanoo sitten että itse asiassa vuosi on 27 coventrynlaskua - mitä tämä tarkoittaa muissa vuosissa ei ole tiedossa. Coventry on kylä Malakan niemimaalla, paikassa jossa Malesian pitäisi sijaita mutta jossa ilmeisesti ei ole mitään. 700 asukkaan kylä on ainoa asutus johon kyläläiset ovat törmänneet vaikka he ovat matkanneet niemimaan halki. Kyläläiset on jätetty sinne eri Keräilijöiksi kutsuttujen henkilöiden toimesta. Ei tiedetä mitä he tahtovat, he eivät ilmeisesti valvo Coventrya tai ole suuremmin kiinnostuneita sen asioista - he ovat jättäneet sinne tuomansa ihmiset käytännössä oman onnensa nojaan. Kyläläiset ovat peräisin eri ajoista, ja jopa eri versioista samoja aikoja; Siddiqa on ollut itse kylässä 23 vuotta ja hänen alkuperäaikansa on vuosi 2000, maailmassa jossa ainakaan Lähi-Idän historia ei muistuta lainkaan Julienin tuntemaa.

Julienin käynti vuodessa 1972 mainitaan, ja Siddiqa sanoo että tästä asiasta Julienin on parasta olla mainitsematta kenellekään - muuten hänen oletettaisiin pahimmassa tapauksessa olevan liitossa Keräilijöiden kanssa. Jossain vaiheessa Diego tulee tuomaan Siddiqalle sanaa jostain ja tämä lähtee. Diego jää kertomaan Julienille lisää.

Diego itse sanoo olevansa vuodesta 1984, maailmasta jossa ei ole olemassa Israelia ja jossa USA harjoitti aktiivista eristäytymispolitiikkaa Toisen maailmansodan jälkeen. Hän oli lääketieteen opiskelija Meksikon yliopistossa, USA:n hän sanoo olevan viimeinen kapitalismin linnake sosialistisen maailmanvallankumouksen tiellä. Hän ei kuitenkaan tiedä politiikasta paljonkaan ja on ollut Coventrylla viisi vuotta. Coventryn hän sanoo olevan Keräilijöiden nimittämän päällikön hallitsema autokratia tosin ei ilmeisesti mikään mutkaton hirmuhallinto. Päällikkö on nimeltään Tukulti-Ninib, assyrialainen.

Diego kertoo myös että Coventryssa ei synny lapsia, ainakin kaikki miehet on Keräilijöiden toimesta steriloitu.


eri ajoista - ja jopa eri versioista eri ajoista. Keräilijöiksi kutsuttu joukko on jättänyt heitä tänne jo liki 30 vuoden ajan; Siddiqa on itse ollut Coventryssa yli 20 vuotta.

Leonid on epäuskoinen, mutta Siddiqa sanoo ettei välitä. Hän sanoo että kuulisi mielellään mitä Leonidille on tapahtunut, mutta jos tämä ei kerro sitä hänelle, hän hyväksyy sen - mutta että oman turvallisuutensa vuoksi Leonidin olisi parempi olla kertomatta tätä kenellekään muullekaan. Hän pysyy kryptisenä, ei kerro Keräilijöistä paljonkaan paitsi että nämä toimittavat Coventrylle lääkkeitä mutta muuten eivät koskaan näyttäydy eivätkä tunnu välittävän mitä kylässä tapahtuu.

Ehkä puolen tunnin jälkeen Siddiqa poistuu ja Diego palaa jatkamaan perehdytystä. Diego kertoo olevansa itse vuodesta 1984 ja sanoo että eräs sairaalan hoitajista on vuodesta 1920 - mutta hänen ajassaan Tunguskan meteoriitti osui Pietariin ja käytännössä hävitti tsaariajan Venäjän. Diego kertoo että Coventrya hallitsee yksinvaltias nimeltä Tukulti-Ninib, Keräilijöiden mandaatilla kuten aiemmatkin hallitsijat - Tukulti-Ninib on hallinnut kolme vuotta, häntä ennen hallitsi Shuijo Kenji joka menehtyi onnettomuudessa. Diego ei ilmeisesti ole täysin tyytyväinen itsevaltaan mutta toteaa että vahvaa hallintoa tarvitaan. Coventryssa ei synny lapsia ja monet perheettömät ihmiset täällä ovat taipuvaisia väkivaltaan.

Coventry on primitiivinen maatalousyhteisö, ja Diego kysyy onko Leonidilla jotain erityisiä taitoja. Leonid toteaa aikovansa lähteä Coventrysta ja Diego toteaa, ettei ole mitään minne mennä. Yhteisössä tuntuvat olevan ainoat ihmiset koko niemimaalla, ehkäpä koko planeetalla. Kylästä on kyllä lähdetty, mutta kukaan ei ole koskaan palannut sinne mistä on tullut. Lopulta Leonid sanoo olleensa upseeri Venäjän armeijassa, mutta myöntää kysyttäessä ettei osaa käyttää keihästä. Diego toteaa että hänestä luultavasti tulee maanviljelijä, ainakin aluksi.

Leonid torkkuu, peseytyy ja katselee maisemia. Sairaalahuoneen säleikköikkunasta näkyy trooppinen kylä ja sininen meri. Auringon laskiessa huoneeseen saapuu kaksi venäläistä, jotka suhtautuvat Leonidiin kuin kauan kadoksissa olleeseen ystävään. He ovat Vladimir ja Olena Novaja Siperiyan talosta, joka on juuri adoptoinut Leonidin.

Leonid kulkee kylän halki tolppien varassa seisovaan rakennukseen jossa on käynnissä meluisa illallinen. Ulkopuolelta talo on trooppinen mutta sen sisustus on selkeän venäläistä ikonia myöten. Leonid istutetaan notkuvan pöydän ääreen ja hänelle juotetaan valtavasti vodkaa; hän tapaa talon väen jotka todella tuntuvat olevan mitä erikoisimmista ajoista. Itsekin reippaasti juovat siperialaiset tahtovat tietää Leonidista: mistä hän on kotoisin, onko hänellä puolisoa tai lapsia, mitä hän on tehnyt. He ovat valtavan innostuneita hänestä ja syövät, juovat, laulavat ja juhlivat. Vladimir kertoo kaipaavansa kotinsa Arkangelin kylmää talvea. Olena tunkee Leonidin syliin.

Lopulta yletön määrä viinaa kolkkaa Leonidin.

Maanantai 19.4. 27 CL

Leonid herää krapulaan ja kaatosateeseen. Hän käy kuistilla ja rupattelee hetken Vladimirin ja Pjotr Pjotrovichin kanssa. Kun sade laantuu talon väki lähtee pelloille töihin. Siellä näkyy myös muita coventrylaisia, kukin oman pienen talonsa tilkkua hoitaen, ja kaikki joiden kanssa tulee juteltua vahvistavat vaikutelmaa että ihmiset ovat kotoisin eri ajoista. Fyysinen työ auttaa, mutta kaiken vieraus on silti lähes liikaa käsitellä.

Pelinjohtajan huomioita

Hieman ärsyttää ettei kaikista talon asukkaista ollut vielä kuvaa. Piirtelen ensi tilassa.

<-- 001: Kaikutarkkailu - 002: -->

---

CategoryPelit