Revision [2036]
This is an old revision of SicSemper028 made by AdminDare on 2011-10-11 16:28:08.
028: Tuhatvuotinen valtakunta
<-- 027: Uhri meren jumalille - 029: -->
"... kauhean rumat viikset ..."
- Emanuelin järkyttynyt reaktio nähdessään kuvan itsestään
- Emanuelin järkyttynyt reaktio nähdessään kuvan itsestään
Helmi-maaliskuu 1218, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Erste Reich
SS Rabedivision on tuonut coventrylaiset rinnakkaismaailmaan, josta he käyttävät nimeä Erste Reich. Noin kuukaudessa coventrylaiset ovat asettuneet rutiiniin 1200-luvun Genivrassa. Josef Madacci ja Catherine d'Artois ovat neuvotelleet Genivran ruhtinaan, piispa Carolio Piuksen, kanssa yhteisölleen luvan jäädä kaupunkiin ja käydä siellä kauppaa. Suurin osa coventrylaisista on asettunut asumaan kaupungin muurien sisäpuolelle, jossa he ovat alkaneet valmistaa saippuaa, hammastahnaa, silmälaseja ja penisiliiniä. Näiden myynti on tuottamassa yhteisölle mukavasti rahaa - kaupungin ikääntyvät aateliset ja kirkonmiehet ovat erityisen innostuneita laseista, joiden avulla he voivat jälleen lukea. Kauppaoperaatiota johtavat saksalainen Johann Freihavn ja amerikanroomalainen Marcus Corratti. Tuotot jaetaan osuuskuntamallin mukaisesti.
Kaupungin ulkopuolelta Catherine d'Artois on vuokrannut kartanon, jossa hän asuu ylläpitäen rooliaan ranskalaisena aatelisena. Kartanolla coventrylaiset toteuttavat villimpiä projekteja ja piilottelevat erikoisimman näköisiä jäseniään.
SS Rabedivision on jättänyt coventrylaisille varsin vapaat kädet toimia, ja lähtökohtaisesti Genivrassa ja sitä ympäröivässä hiippakunnassa saa tehdä oikeastaan mitä miellyttää. Täysin mutkatonta elämä keskiajalla ei silti ole: hygieniastandardit ovat monille kauhistus, hyvänkuntoiset ja kauniit coventrylaiset pistävät kaupungissa silmään, ja kaiken läpi tunkeva ristiretkiajan kristinusko suhtautuu etenkin islamilaisiin vihamielisesti.
Rabedivisionin tutkimuslaitos, jossain Keski-Euroopassa, Vaterland
Rabedivision on tarjoutunut viemään kuusi coventrylaista kahden viikon lomalle kotimaailmaansa. Se hoitaa kaikki millään tavalla kohtuulliset kulut tämän loman aikana; matkustelu, shoppailu, hotelleissa asuminen kustannetaan kaikki SS:n pohjattomista kukkaroista. Lähtijät ovat Ayela, Darya, Emanuel, Hilde, Malika ja Mily. Oppaina toimivat Dietlinde Janz ja hänen adjutantikseen päätynyt Heinrich Vogl. Gombei Mizoguchi on eronnut coventrylaisista omille teilleen jonnekin Vaterlandin kaukoitään.
Ryhmä valmistautuu lähtöön Rabedivisionin ikkunattoman tutkimuslaitoksen tiloissa. Heille jaetaan ohjeistusta siitä, miten tulee käyttäytyä. Heille toimitetaan paikalliset henkilöpaperit sekä käyvät vaatteet. Ayelan vaatetus on egyptiläinen, kallis ja monimutkainen, Hilde taas pukeutuu melko paljastavasti. Muille toimitettavat vaatevaihtoehdot ovat 2000-luvun alun tutun oloisia business casual -pukuja.
Henkilöpaperit ovat selvästi erilaisia; Emanuel ja Mily ovat kansalaisia ja heidän papereistaan käy ilmi, että he ovat rodultaan arjalaisia. Muut ovat vierailijoita ja Hilden tapauksessa henkilöpaperin teksti on "suojellun rodun edustajan veromerkki". Monista tämä on hieman epämukavaa.
Bisanz, Burgundy, ti 26.7. 2011, Vaterland
Aamulla ryhmä lähtee tutkimuskompleksista maanalaisella raitiotiellä. Pieni vaunu tulee parinkymmenen minuutin matkan jälkeen maan pinnalle puistoisan keskieurooppalaisen kaupungin liikekeskustan lähelle. Dietlinde toivottaa coventrylaiset tervetulleeksi Burgundyn läänitykseen, Suur-Saksan suojeluksessa olevaan itsehallintoalueeseen. Kaupunki on Bisanz, Burgundyn pääkaupunki ja Rabedivisionin emo-organisaation, SS Ahnenerben päämaja.
Ryhmä kulkee puistokaupungissa ja katselee maisemia. Kaupunki on avara ja kaunis, arkkitehtuuri keskieurooppalaista. Natsiliput liehuvat saloissa ja kauppakaduilta löytyy tavarataloja sekä erikoisliikkeitä. Tehtyään tovin verran ikkunaostoksia seurue löytää suuren kirjakaupan ja viettää siellä pitkän tovin. He ostavat niin tuttuja kuin vieraitakin kirjoja -- romaaneja, historiaa, insinööritieteitä. Hilde löytää kellarista esoteriaosaston, ja vaikka Dietlinde suhtautuu tähän väheksyvästi, Heinrich tuntuu olevan kiinnostunut mystiikasta. Ayela ostaa klassista musiikkia.
Vaterlandin vuoden 2011 on useimmille omituinen sekoitus tuttua ja vierasta. Siellä täällä soiva musiikki on yhdistelmä militanttia kansanmusiikkia ja hyperpirteää elektronista. Bisanzin kaikki ihmiset näyttävät olevan valkoihoisia ja yleinen ilmapiiri on hyväntuulinen. Eksoottiset Ayela ja Hilde herättävät huomiota, mutta heihinkin suhtaudutaan ystävällisesti.
Pelinjohtajan mietintöjä
Kesken, vähintään
Tämä peli oli melkoinen ekspositiohelvetti ja ajankäytöllinen epäonnistuminen. Yhtäältä kyllä puolustan alkuosan detaljoitua Bisanzin hämmästelyä, koska vieraassa paikassa lomaillessa ensimmäinen päivä tahtoo monesti olla se, joka jää yksityiskohtaisimmin mieleen ja koska hahmojen yksityiskohtaista vapaata oli tarpeen kuvailla. Toisaalta, olisi ollut kiva ettei loppuloman läpi olisi ollut tarpeen juosta aivan niin kiireellä.
<-- 027: Uhri meren jumalille - 029: -->
CategoryPelit
