Wiki source for SicSemper028
====028: Tuhatvuotinen valtakunta====
[[SicSemper027| <-- 027: Uhri meren jumalille]] - [[SicSemper029| 029: Kukkuloilla -->]]
[[SicSemper028a| Hilde: Maailmanpuun oksalla --> ]]
<<"... kauhean rumat viikset ..."
- Emanuelin järkyttynyt reaktio nähdessään kuvan itsestään<<
::c::
""<a href="images/visum_hilde.jpg"><img src="images/visum_hilde.jpg" width=400 title="Henkillöpapereita"></a>""
===Toukokuu 1967, Intiasta Keski-Eurooppaan, [[Dixie2| Dixie-2]]===
Maharasthrassa, Intiassa Dietlinde Janz ja Olecek Rucinsky hajauttavat coventrylaiset useisiin ryhmiin. Ryhmistä tehdään huomiotaherättämättömiä ja ne lähetetään eri reittejä, kulkuvälineitä ja aikatauluja käyttäen kohti Ranskaa. Tavoitteena on välttää Infinityn huomio; 70 hengen etnisesti kirjava ryhmä on helppo havaita.
Junilla ja laivoilla taivalletaan vaihtelevassa kunnossa olevien maiden halki. Darya pysähtyy silmäilemään Länsi-Persian Teherania, Hilde katselee Konstantinopolia. Lopulta kaikki ryhmät selviävät välikohtauksetta Ranskaan ja [[Rabedivision| SS Rabedivision]] kuljettaa heidät porttinsa läpi.
===Helmi-maaliskuu 1218, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, [[WeltErstereich| Erste Reich]]===
Portin kautta coventrylaiset ovat saapuneet rinnakkaismaailmaan, josta Rabedivision käyttää nimeä Erste Reich. Kolmessa viikossa coventrylaiset ovat asettuneet rutiiniin 1200-luvun Genivrassa. Josef Madacci ja Catherine d'Artois ovat neuvotelleet Genivran ruhtinaan, piispa Carolio Piuksen, kanssa yhteisölleen luvan jäädä kaupunkiin ja käydä siellä kauppaa. Suurin osa coventrylaisista on asettunut asumaan kaupungin muurien sisäpuolelle, jossa he ovat alkaneet valmistaa saippuaa, hammastahnaa, silmälaseja ja penisiliiniä. Näiden myynti on tuottamassa yhteisölle mukavasti rahaa - kaupungin ikääntyvät aateliset ja kirkonmiehet ovat erityisen innostuneita laseista, joiden avulla he voivat jälleen lukea. Kauppaoperaatiota johtavat saksalainen Johann Freihavn ja amerikanroomalainen Marcus Corratti. Tuotot jaetaan osuuskuntamallin mukaisesti.
Kaupungin ulkopuolelta Catherine d'Artois on vuokrannut kartanon, jossa hän asuu ylläpitäen rooliaan ranskalaisena aatelisena. Kartanolla coventrylaiset toteuttavat villimpiä projekteja ja piilottelevat erikoisimman näköisiä jäseniään.
SS Rabedivision on jättänyt coventrylaisille varsin vapaat kädet toimia, ja lähtökohtaisesti Genivrassa ja sitä ympäröivässä hiippakunnassa saa tehdä oikeastaan mitä miellyttää. Täysin mutkatonta elämä keskiajalla ei silti ole: hygieniastandardit ovat monille kauhistus, hyvänkuntoiset ja kauniit coventrylaiset pistävät kaupungissa silmään, ja kaiken läpi tunkeva ristiretkiajan kristinusko suhtautuu etenkin islamilaisiin vihamielisesti.
===Rabedivisionin tutkimuslaitos, jossain Keski-Euroopassa, [[WeltVaterland| Vaterland]]===
Rabedivision on tarjoutunut viemään kuusi coventrylaista kahden viikon lomalle kotimaailmaansa. Se hoitaa kaikki millään tavalla kohtuulliset kulut tämän loman aikana; matkustelu, shoppailu, hotelleissa asuminen kustannetaan kaikki SS:n pohjattomista kukkaroista. Lähtijät ovat Ayela, Darya, Emanuel, Hilde, Malika ja Mily. Oppaina toimivat Dietlinde Janz ja hänen adjutantikseen päätynyt Heinrich Vogl. Gombei Mizoguchi on eronnut coventrylaisista omille teilleen jonnekin Vaterlandin kaukoitään.
Ryhmä valmistautuu lähtöön Rabedivisionin ikkunattoman tutkimuslaitoksen tiloissa. Heille jaetaan ohjeistusta siitä, miten tulee käyttäytyä. Heille toimitetaan paikalliset henkilöpaperit sekä käyvät vaatteet. Ayelan vaatetus on egyptiläinen, kallis ja monimutkainen, Hilde taas pukeutuu melko paljastavasti. Muille toimitettavat vaatevaihtoehdot ovat 2000-luvun alun tutun oloisia business casual -pukuja.
Henkilöpaperit ovat selvästi erilaisia; Emanuel ja Mily ovat kansalaisia ja heidän papereistaan käy ilmi, että he ovat rodultaan arjalaisia. Muut ovat vierailijoita ja Hilden tapauksessa henkilöpaperin teksti on "suojellun rodun edustajan veromerkki". Monista tämä on hieman epämukavaa.
===Bisanz, Burgundy, ti 26.7. 2011, [[WeltVaterland| Vaterland]]===
Aamulla ryhmä lähtee tutkimuskompleksista maanalaisella raitiotiellä. Pieni vaunu tulee parinkymmenen minuutin matkan jälkeen maan pinnalle puistoisan keskieurooppalaisen kaupungin liikekeskustan lähelle. Dietlinde toivottaa coventrylaiset tervetulleeksi Burgundyn läänitykseen, Suur-Saksan suojeluksessa olevaan itsehallintoalueeseen. Kaupunki on Bisanz, Burgundyn pääkaupunki ja Rabedivisionin emo-organisaation, SS Ahnenerben päämaja.
Ryhmä kulkee puistokaupungissa ja katselee maisemia. Kaupunki on avara ja kaunis, arkkitehtuuri keskieurooppalaista. Natsiliput liehuvat saloissa ja kauppakaduilta löytyy tavarataloja sekä erikoisliikkeitä. Vuoden 2011 Vaterland on useimmille omituinen sekoitus tuttua ja vierasta. Siellä täällä soiva musiikki on yhdistelmä militanttia kansanmusiikkia ja hyperpirteää elektronista. Bisanzin kaikki ihmiset näyttävät olevan valkoihoisia ja yleinen ilmapiiri on hyväntuulinen. Eksoottiset Ayela ja Hilde herättävät huomiota, mutta heihinkin suhtaudutaan ystävällisesti.
Tehtyään tovin verran ikkunaostoksia seurue löytää suuren kirjakaupan ja viettää siellä pitkän tovin. He ostavat niin tuttuja kuin vieraitakin kirjoja -- romaaneja, historiaa, insinööritieteitä. Hilde löytää kellarista esoteriaosaston, ja vaikka Dietlinde suhtautuu tähän väheksyvästi, Heinrich tuntuu olevan kiinnostunut mystiikasta. Ayela ostaa klassista musiikkia.
Kirjakaupasta löytyy myös vieraskielistä kirjallisuutta. Englannin, ranskan ja italian lisäksi löytyy mm. japania, farsia ja arabiaa. Venäjä näyttää kielenä puuttuvan kokonaan, samoin käännetty venäläinen kirjallisuus. Hitlerin elämänkertoja löytyy oman pienen osastonsa verran. Populaarikulttuurin osastolla futuristinen scifi tuntuu olevan vahvasti edustettuna. Lisäksi kaupan peliosastolla on laaja valikoima lautapelejä.
Kirjavuoren ostamisen jälkeen seurue pelaa hankkimaansa lautapeliä aurinkokunnan valloituksesta puistossa. Illan tullen ryhmä käy elokuvissa. Tarjolla on historiallista spektaakkelia, sotilastoimintaa, scifiä ja paikallisena erikoisuutena golemikauhukomediaa. Ryhmä päätyy lopulta katsomaan hieman erilaisia elokuvia. Historiallinen tarina Herman Cortesin taistelusta atsteekkeja vastaan on asenteiltaan röyhkeän kolonialistinen, Nuolenpää-sotilastoimintatrilleri on mojova rymistely ja scifitarina Xyndikata huvittaa Malikaa ja Daryaa, koska sen päähenkilö näyttää aivan Milyltä. Hildelle ja Emanuelille elokuvakerronta on lähinnä hämmentävää ja esimerkiksi leikkauksen käsite on vieras.
Elokuvien jälkeen seurue on jatkamassa vielä yökerhoon. Klubitusvaatteet vaihdettuaan he lähtevät Dietlinden tuntemaan paikkaan, jonka alakerrassa on perisaksalainen oluttupa ja yläkerrassa tansipaikka. Oluttuvan kulttuuri on hyvin tuttu kaikille, ja juomat ovat hyviä. Dietlinde ja Heinrich tarjoavat juomaa kaikille, ja monet nappaavat alkoholia varsin reippaasti. Tupakointi on Suur-Saksassa kiellettyä ja Burgundissa sitä voi tehdä vain erityisissä tupakkahuoneissa joita on hyvin harvoissa. Nikotinistit ovat laastarien varassa.
Nuori komea mies tulee juttelemaan Malikalle, mutta kun tämä ei puhukaan saksaa, hän pahoittelee ja poistuu. Dietlinde selittää, että suhtautuminen ulkomaalaisiin vaihtelee; Malika tyhjentää tuoppinsa ja lähtee itse viemään Rolf-nimisen miehen tanssimaan. Ayela ja Darya juttelevat Heinrichin kanssa paikallisesta kulttuurista. Päältä katsoen Suur-Saksa on vaikuttanut sivistyneeltä ja miellyttävältä hyvinvointivaltiolta synkeästä historiastaan huolimatta; jonkinlaista rasismia on kyllä havaittavissa, mutta nähtyjen elokuvien propaganda tuskin on merkittävästi vuoden 2009 tulokkaiden valtavirtatuotteita pahempaa.
Yläkerran tanssipaikka on energinen elektronisen musiikin disko. Malikan ja Rolfin lisäksi Hildekin päätyy sinne. Vaikka musiikista hän ei juuri melodiaa löydäkään, hän hahmottaa sadetanssimaisen rytmin ja hyppää mukaan. Hän kerää puoleensa useiden nuorten miesten huomion.
Alakerrassa keskustelu hieman olutta nauttineen Heinrichin kanssa paljastaa pintasilauksen alta rumia puolia Saksan valtakunnan arvomaailmasta. Kaiken läpi kulkee rotukäsite, ja rotu tuntuu tosiasiallisesti määrittävän ihmisen aseman. Tämä ei tosin Suur-Saksassa tai Burgundyssa ole läheskään niin ilmeistä, koska näihin valtakuntiin eivät kansalaisuuttakaan saa kuin puhtaat arjalaiset. Slaaveihin ja afrikkalaisiin Heinrich viittaa häpeilemättä sanalla "untermensch" -- arabiksi luokiteltu Ayela ja persialainen Darya eivät näihin luokkiin kuulu -- ja näiden lisääntymistä valvotaan, jotteivät ne jyräisi Euroopan valkoisia alleen. Afrikkalaiset pysyvät omassa maassaan, slaavit idässä.
Hilde päätyy pikapanolle nuoren vaalean miehen kanssa, Malika ja Rolf taas poistuvat hotelliin. Rolf on selvästi kahden vaiheilla keskiaasialaisen mukaan lähtemisestä, mutta kun hän onnistuu livahtamaan ovesta ilman että kukaan hänen tuttunsa havaitsee, hänen kokeilunhalunsa voittaa. Darya kummastelee, eikö Malikalla ole Coventryssa puolisokin.
Lopulta muukin seurue päätyy hotellille. Hilde on ympäripäissään ja koettaa innostaa muut vielä juomaan kanssaan lisää; Mily, Emanuel ja Heinrich päätyvätkin istumaan hänen kanssaan pullon ympärille, mutta amerikanviikinki sammuukin ensimmäisen paukun otettuaan.
===Berliini, Suur-Saksa, 27. - 28.7.===
Seuraavana aamupäivänä seurue selviytyy luotijunaan ja matkustaa vehreän Keski-Euroopan halki Berliiniin, Suur-Saksan pääkaupunkiin. Se on rakennettu uudelleen Albert Speerin alkuperäisten suunnitelmien mukaan, ja tuloksena on kolossaalisen valtava valkoisesta marmorista koottu kaupunki jonka arkkitehtuuri on mykistävän jättimäistä.
Dietlinde ja Heinrich esittelevät kaupunkia coventrylaisille ylpeänä. Kieltämättä se on hyvin vaikuttava, ja lisäksi suurkaupungiksi aivan hämmästyttävän siisti. Se on myös täynnä Suurenmoisen sodan voittomuistomerkkejä - historiaa siitä, miten Saksa kukisti ensin naapurimaiden slaavit, sitten ranskalaiset, sen jälkeen Englannin, sitten Venäjän ja lopulta Kanadan. Valtakunnan historia alkaa hahmottua: Yhdysvallat oli Toisen maailmansodan alla valtavassa lamassa ja sitä hallitsi hyvin natsimyöntenen presidentti Charles Lindbergh; USA ei nimellisesti osallistunut sotaan lainkaan mutta käytännössä se oli kansallissosialistien puolella bolshevismia vastaan. Britannia huomasi olevansa aivan yksin samalla kun Iran, Argentiina, Italia ja Japani olivat Saksan puolella.
Vuonna 1951 kuolleen Hitlerin hautamaosoleumiin on valtavat jonot. Daryan historiankirja kertoo, kuinka visionäärinen Führer ensimmäisenä näki arjalaisen rodun kunniakkaan tulevaisuuden ja kuinka täälläkin sitä uhkaavat juutalaiset tuhottiin teollisella tehokkuudella. Eurooppa oli //judenrein// vuodesta 1952, Amerikka paljon myöhemmin.
===Pietari, Suur-Suomi, 29.7.===
Emanuel on tahtonut nähdä sukunsa vanhat maat, joten kahden päivän Berliinissä oleskelun jälkeen luotijunalla jatketan Reichostlandin läpi Pietariin. Saksan liittolainen Suomi on nielaissut entisen Leningradin, ja kuluneet 120 vuotta ovat tehneet Emanuelin aiemmasta kotikaupungista lähes tunnistamattoman. Toisin kuin kokonaan arjalaisessa Berliinissä, täällä slaaveja löytyy tekemässä kurjimipia töitä.
Luonnontieteellisestä museosta Darya löytää odottamatta valokuvan maineikkaasti pietarilaissyntyisestä tähtitieteilijästä - nimeltään paroni Emanuel von der Pahlen. Tämä on syntynyt samana päivänä kuin coventrylaisten Emanuel. Pikainen historiakatsaus osoittaa, että Emanuel todellakin oli olemassa tässä maailmassa, ja hänestä tuli kuuluisa tähtitieteen professori.
Emanuel järkyttyy törmätessään valokuvaan itsestään 60-vuotiaana. Hän on koko seuraavan vuorokauden miltei shokissa. Darya ja Malika ovat muistelevinaan, että von der Pahlenin mukaan nimetty kraateri Kuusta löytyy myös heidän kotiajoistaan.
===Pariisi, Pohjois-Ranskan komisariaatti, 30.7.===
Yöjuna tuo coventrylaiset seuraavaksi Pariisiin. Pohjois-Ranska on Suurenmoisen sodan jälkeen edelleen Suur-Saksan etupiiriä, etelässä on itsenäinen Ranskan valtakunta. Pariisi on täälläkin viehättävä kulttuurikaupunki, mutta tuttuja asioita etsivälle Daryalle se on vaan valtavan ahdistava kokemus. Yliopistoltaan hän koettaa paikantaa joitakin tuntemiaan ihmisiä, mutta näitä ei näytä tässä ajassa olevan edes olemassa. Lopulta Dietlinde sanoo Daryalle, että liian tutuissa paikoissa käyminen toisilla aikalinjoilla ei luultavasti ole hyvä ajatus.
Ranskassakin tupakointi on kielletty. Mily koettaa etsiä Daryalle laittomia savukkeita, ja onnistuukin paikantamaan laitapuolen diilerin - mutta sen sijaan että myisi tuotteitaan Milylle, tämä päätyy sylkemään saksalaisena pitämäänsä schatzgräberiä kasvoihin ja toteamaan, ettei tee bisnestä hänen kanssaan.
===Jamaame, Mittelafrika, 31.7. - 3.8.===
Yliäänilento tuo seurueen Keski-Afrikan itärannikolle. Jo koneen lähestyessä Jamaamen kaupunkia pilvien yläpuolella näkyy jotain todella omituista. Se on Bifrost, Saksan valtakunnan Intian valtamereen rakentama yli 2000 kilometriä pitkä ja 80 kilometrin korkeuteen kurottava kaari, launch loop joka toimii Maapallon avaruusliikenteen kiitoratana.
Lähtösilmukka on tyrmäävä näky sekä insinööritaidon saavutuksena mykistävä. Sen avulla Saksan valtakunta liittolaisineen lähettää päiväntasaajalta jatkuvasti liikennettä kiertoradalle ja Kuussa sijaitsevaan pysyvään tukikohtaansa. Vuonna 2007 siitä lähetettiin jopa miehitetty Mars-alus käynnistämään pysyvän kolonian rakentaminen Punaiselle planeetalle. Luftwaffen operoima rakennelma saa voimansa ydinreaktorista rannikolta, ja sen juurelle on kasvanut nykyaikainen teollisuuskaupunki joka odottaa kieli pitkällä tilaisuutta alkaa hyödyntää ulkoavaruudesta tulevia resursseja. Vielä avaruusmatkailu ei ole merkittävää palautusta investoinneille tuottanut, mutta yritykset ja valtiot kautta planeetan ovat valmiita odottamaan kärsivällisesti kymmeniä vuosia; on selvää että jossain vaiheessa taivaasta alkaa sataa rahaa.
Jamaamen turvajärjestelyt ovat hyvin tiukat, mutta SS:n seurassa ja suosituksilla coventrylaiset pääsevät näkemään paljon kaikenlaista. Kaupunki itsessään on tylsänpuoleinen, tosin kosmopoliittisempi kuin mikään Vaterlandissa tähän asti nähdyistä monokulttuurisista keskuksista. Yhteiskuntapyramidin pohjalla afrikkalaiset tekevät työt, jotka eivät vaadi koulutusta. Kaupungin ulkopuolella alkaa Somalian aro, eikä mitään hökkelikylää nouse kaupungin laitojen takana.
Dietlinde kertoo, että kiertorataristeilyille on pitkät jonot jopa jonon ohittajille, mutta jos seurue haluaa, hän voi yrittää saada heille hankittua kyydin sukkulalla. Tämä vaan edellyttää parin päivän pysymistä kaupungissa, koska käytännössä ryhmä jonottaa peruutuspaikoille ja jos sellainen ilmenee, on oltava lähtöalustalla tunnissa. Malika tahtoisi ainakin kokea kiertoratakierroksen, joten coventrylaiset jäävät toviksi kaupunkiin.
Ayela käyttää hyväkseen tilaisuuden lukea tarkemmin Valtakunnan lääketieteestä. Teksti on karua: on ilmiselvää, että vaikka lääketiede on edistynyttä, ei Saksalla ole mitään aikomusta tuoda sen etuja Afrikkaan. Mustia on riittävästi muutenkin, eikä ole mitään järkeä kehittää antibioottiresistantteja kantoja jakamalla antibiootteja untermenscheneille. Käytännössä kirjat eivät edes yritä peitellä sitä, että afrikkalaisiin suhtaudutaan kuin eläimiin.
Malika panee merkille, että jossain vaiheessa uutisissa raportoidaan levottomuuksista ja läheiseltä sotilaslentokentältä Luftwaffen lyhyen kantaman lentopartio lähtee länttä kohti. Mitään merkkejä yhteenotosta ei kantaudu kaupunkiin saakka, mutta asioiden poissaolosta voi päätellä lujan sotilasvoiman joka pitää ympäröivää mannerta kurissa. Jamaamessa huonoja töitä tekevien afrikkalaisten olot eivät ole erityisen kehuttavat, mutta heillä on katto päänsä päällä ja edes jotenkuten vakaa elämä; on varmaa, että kaupunkia ympäröivän suojavyöhykkeen ulkopuolelta löytyy tuhansia jotka mielellään ottaisivat heidän paikkansa.
Lopulta sukkulakyytiä ei saada. Ayelan ehdotuksesta seuraava kohde on Intian valtameren toisella laidalla.
===Malayan itärannikko, 4.8.===
Saksan valtakunnan etupiiristä siirrytään Japanin alueelle. Dietlinde vuokraa seurueelle Kuala Terengganusta veneen ja miehistön, ja seurue lähtee purjehtimaan Malakan niemimaan tutuksi käynyttä itärannikkoa etelään. Coventryn kohdalla olevan kallion juurella kasvaa viidakkoa, mutta kallio itsessään erottuu helposti. Kilometrin verran pohjoiseen on kalastajakylä, Coventryn kohdalla ranta on luonnontilassa.
Coventrylaiset nousevat veneestä hyvin tutulle hiekkarannalle. Heitä ympäröivät jälleen viidakon äänet, jotka ovat samanlaisia kuin heidän pitkäaikaisessa kodissaan. Sata metriä rannasta puro laskee alas kalliolta, sama puro jonka vesivoimala Coventryssa tuottaa sähköä sairaalalle.
Kokemus on epätodellinen. Viidakossa tai rannalla on helppo uskoa, ettei olisi koskaan Coventrysta poistunutkaan. On miltei mahdollista kuulla, kuinka jossain toisaalla Coventrylla vielä olevat toverit kutsuvat.
Dietlinde ja Heinrich ottavat valokuvia ja pyytävät coventrylaisia näyttämään kylänsä tärkeiden kohteiden paikkoja.
===Pelinjohtajan mietintöjä===
Errata! Olin antanut laukaisusilmukan pituuden tuplana verrattuna sen varsinaiseen näkyvään pituuteen. Kaaren pituus on tosiaan jotain 2000 kilometriä.
Paljon detaljeita puuttuu, ja tässä tapauksessa monet detaljit olivat olennaisia koska niiden kautta parhaiten hahmottuu vaterlandilaisten maailmankuva.
Tämä peli oli melkoinen ekspositiohelvetti ja ajankäytöllinen epäonnistuminen. Yhtäältä kyllä puolustan alkuosan detaljoitua Bisanzin hämmästelyä, koska vieraassa paikassa lomaillessa ensimmäinen päivä tahtoo monesti olla se, joka jää yksityiskohtaisimmin mieleen ja koska hahmojen yksityiskohtaista vapaata oli tarpeen kuvailla. Toisaalta, olisi ollut kiva ettei loppuloman läpi olisi ollut tarpeen juosta aivan niin kiireellä. Lomaa jäi vielä jäljelle neljä päivää, eli seuraavassa pelissä ehditään tarvittaessa vielä vähän katsella maisemia.
Saksani on täysin ruosteessa. Satunnaisten lukijoiden ei tule käyttää henkilöpapereiden tekstejä kielen opiskeluun.
[[SicSemper027| <-- 027: Uhri meren jumalille]] - [[SicSemper029| 029: Kukkuloilla -->]]
[[SicSemper028a| Hilde: Maailmanpuun oksalla --> ]]
----
CategoryPelit
[[SicSemper027| <-- 027: Uhri meren jumalille]] - [[SicSemper029| 029: Kukkuloilla -->]]
[[SicSemper028a| Hilde: Maailmanpuun oksalla --> ]]
<<"... kauhean rumat viikset ..."
- Emanuelin järkyttynyt reaktio nähdessään kuvan itsestään<<
::c::
""<a href="images/visum_hilde.jpg"><img src="images/visum_hilde.jpg" width=400 title="Henkillöpapereita"></a>""
===Toukokuu 1967, Intiasta Keski-Eurooppaan, [[Dixie2| Dixie-2]]===
Maharasthrassa, Intiassa Dietlinde Janz ja Olecek Rucinsky hajauttavat coventrylaiset useisiin ryhmiin. Ryhmistä tehdään huomiotaherättämättömiä ja ne lähetetään eri reittejä, kulkuvälineitä ja aikatauluja käyttäen kohti Ranskaa. Tavoitteena on välttää Infinityn huomio; 70 hengen etnisesti kirjava ryhmä on helppo havaita.
Junilla ja laivoilla taivalletaan vaihtelevassa kunnossa olevien maiden halki. Darya pysähtyy silmäilemään Länsi-Persian Teherania, Hilde katselee Konstantinopolia. Lopulta kaikki ryhmät selviävät välikohtauksetta Ranskaan ja [[Rabedivision| SS Rabedivision]] kuljettaa heidät porttinsa läpi.
===Helmi-maaliskuu 1218, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, [[WeltErstereich| Erste Reich]]===
Portin kautta coventrylaiset ovat saapuneet rinnakkaismaailmaan, josta Rabedivision käyttää nimeä Erste Reich. Kolmessa viikossa coventrylaiset ovat asettuneet rutiiniin 1200-luvun Genivrassa. Josef Madacci ja Catherine d'Artois ovat neuvotelleet Genivran ruhtinaan, piispa Carolio Piuksen, kanssa yhteisölleen luvan jäädä kaupunkiin ja käydä siellä kauppaa. Suurin osa coventrylaisista on asettunut asumaan kaupungin muurien sisäpuolelle, jossa he ovat alkaneet valmistaa saippuaa, hammastahnaa, silmälaseja ja penisiliiniä. Näiden myynti on tuottamassa yhteisölle mukavasti rahaa - kaupungin ikääntyvät aateliset ja kirkonmiehet ovat erityisen innostuneita laseista, joiden avulla he voivat jälleen lukea. Kauppaoperaatiota johtavat saksalainen Johann Freihavn ja amerikanroomalainen Marcus Corratti. Tuotot jaetaan osuuskuntamallin mukaisesti.
Kaupungin ulkopuolelta Catherine d'Artois on vuokrannut kartanon, jossa hän asuu ylläpitäen rooliaan ranskalaisena aatelisena. Kartanolla coventrylaiset toteuttavat villimpiä projekteja ja piilottelevat erikoisimman näköisiä jäseniään.
SS Rabedivision on jättänyt coventrylaisille varsin vapaat kädet toimia, ja lähtökohtaisesti Genivrassa ja sitä ympäröivässä hiippakunnassa saa tehdä oikeastaan mitä miellyttää. Täysin mutkatonta elämä keskiajalla ei silti ole: hygieniastandardit ovat monille kauhistus, hyvänkuntoiset ja kauniit coventrylaiset pistävät kaupungissa silmään, ja kaiken läpi tunkeva ristiretkiajan kristinusko suhtautuu etenkin islamilaisiin vihamielisesti.
===Rabedivisionin tutkimuslaitos, jossain Keski-Euroopassa, [[WeltVaterland| Vaterland]]===
Rabedivision on tarjoutunut viemään kuusi coventrylaista kahden viikon lomalle kotimaailmaansa. Se hoitaa kaikki millään tavalla kohtuulliset kulut tämän loman aikana; matkustelu, shoppailu, hotelleissa asuminen kustannetaan kaikki SS:n pohjattomista kukkaroista. Lähtijät ovat Ayela, Darya, Emanuel, Hilde, Malika ja Mily. Oppaina toimivat Dietlinde Janz ja hänen adjutantikseen päätynyt Heinrich Vogl. Gombei Mizoguchi on eronnut coventrylaisista omille teilleen jonnekin Vaterlandin kaukoitään.
Ryhmä valmistautuu lähtöön Rabedivisionin ikkunattoman tutkimuslaitoksen tiloissa. Heille jaetaan ohjeistusta siitä, miten tulee käyttäytyä. Heille toimitetaan paikalliset henkilöpaperit sekä käyvät vaatteet. Ayelan vaatetus on egyptiläinen, kallis ja monimutkainen, Hilde taas pukeutuu melko paljastavasti. Muille toimitettavat vaatevaihtoehdot ovat 2000-luvun alun tutun oloisia business casual -pukuja.
Henkilöpaperit ovat selvästi erilaisia; Emanuel ja Mily ovat kansalaisia ja heidän papereistaan käy ilmi, että he ovat rodultaan arjalaisia. Muut ovat vierailijoita ja Hilden tapauksessa henkilöpaperin teksti on "suojellun rodun edustajan veromerkki". Monista tämä on hieman epämukavaa.
===Bisanz, Burgundy, ti 26.7. 2011, [[WeltVaterland| Vaterland]]===
Aamulla ryhmä lähtee tutkimuskompleksista maanalaisella raitiotiellä. Pieni vaunu tulee parinkymmenen minuutin matkan jälkeen maan pinnalle puistoisan keskieurooppalaisen kaupungin liikekeskustan lähelle. Dietlinde toivottaa coventrylaiset tervetulleeksi Burgundyn läänitykseen, Suur-Saksan suojeluksessa olevaan itsehallintoalueeseen. Kaupunki on Bisanz, Burgundyn pääkaupunki ja Rabedivisionin emo-organisaation, SS Ahnenerben päämaja.
Ryhmä kulkee puistokaupungissa ja katselee maisemia. Kaupunki on avara ja kaunis, arkkitehtuuri keskieurooppalaista. Natsiliput liehuvat saloissa ja kauppakaduilta löytyy tavarataloja sekä erikoisliikkeitä. Vuoden 2011 Vaterland on useimmille omituinen sekoitus tuttua ja vierasta. Siellä täällä soiva musiikki on yhdistelmä militanttia kansanmusiikkia ja hyperpirteää elektronista. Bisanzin kaikki ihmiset näyttävät olevan valkoihoisia ja yleinen ilmapiiri on hyväntuulinen. Eksoottiset Ayela ja Hilde herättävät huomiota, mutta heihinkin suhtaudutaan ystävällisesti.
Tehtyään tovin verran ikkunaostoksia seurue löytää suuren kirjakaupan ja viettää siellä pitkän tovin. He ostavat niin tuttuja kuin vieraitakin kirjoja -- romaaneja, historiaa, insinööritieteitä. Hilde löytää kellarista esoteriaosaston, ja vaikka Dietlinde suhtautuu tähän väheksyvästi, Heinrich tuntuu olevan kiinnostunut mystiikasta. Ayela ostaa klassista musiikkia.
Kirjakaupasta löytyy myös vieraskielistä kirjallisuutta. Englannin, ranskan ja italian lisäksi löytyy mm. japania, farsia ja arabiaa. Venäjä näyttää kielenä puuttuvan kokonaan, samoin käännetty venäläinen kirjallisuus. Hitlerin elämänkertoja löytyy oman pienen osastonsa verran. Populaarikulttuurin osastolla futuristinen scifi tuntuu olevan vahvasti edustettuna. Lisäksi kaupan peliosastolla on laaja valikoima lautapelejä.
Kirjavuoren ostamisen jälkeen seurue pelaa hankkimaansa lautapeliä aurinkokunnan valloituksesta puistossa. Illan tullen ryhmä käy elokuvissa. Tarjolla on historiallista spektaakkelia, sotilastoimintaa, scifiä ja paikallisena erikoisuutena golemikauhukomediaa. Ryhmä päätyy lopulta katsomaan hieman erilaisia elokuvia. Historiallinen tarina Herman Cortesin taistelusta atsteekkeja vastaan on asenteiltaan röyhkeän kolonialistinen, Nuolenpää-sotilastoimintatrilleri on mojova rymistely ja scifitarina Xyndikata huvittaa Malikaa ja Daryaa, koska sen päähenkilö näyttää aivan Milyltä. Hildelle ja Emanuelille elokuvakerronta on lähinnä hämmentävää ja esimerkiksi leikkauksen käsite on vieras.
Elokuvien jälkeen seurue on jatkamassa vielä yökerhoon. Klubitusvaatteet vaihdettuaan he lähtevät Dietlinden tuntemaan paikkaan, jonka alakerrassa on perisaksalainen oluttupa ja yläkerrassa tansipaikka. Oluttuvan kulttuuri on hyvin tuttu kaikille, ja juomat ovat hyviä. Dietlinde ja Heinrich tarjoavat juomaa kaikille, ja monet nappaavat alkoholia varsin reippaasti. Tupakointi on Suur-Saksassa kiellettyä ja Burgundissa sitä voi tehdä vain erityisissä tupakkahuoneissa joita on hyvin harvoissa. Nikotinistit ovat laastarien varassa.
Nuori komea mies tulee juttelemaan Malikalle, mutta kun tämä ei puhukaan saksaa, hän pahoittelee ja poistuu. Dietlinde selittää, että suhtautuminen ulkomaalaisiin vaihtelee; Malika tyhjentää tuoppinsa ja lähtee itse viemään Rolf-nimisen miehen tanssimaan. Ayela ja Darya juttelevat Heinrichin kanssa paikallisesta kulttuurista. Päältä katsoen Suur-Saksa on vaikuttanut sivistyneeltä ja miellyttävältä hyvinvointivaltiolta synkeästä historiastaan huolimatta; jonkinlaista rasismia on kyllä havaittavissa, mutta nähtyjen elokuvien propaganda tuskin on merkittävästi vuoden 2009 tulokkaiden valtavirtatuotteita pahempaa.
Yläkerran tanssipaikka on energinen elektronisen musiikin disko. Malikan ja Rolfin lisäksi Hildekin päätyy sinne. Vaikka musiikista hän ei juuri melodiaa löydäkään, hän hahmottaa sadetanssimaisen rytmin ja hyppää mukaan. Hän kerää puoleensa useiden nuorten miesten huomion.
Alakerrassa keskustelu hieman olutta nauttineen Heinrichin kanssa paljastaa pintasilauksen alta rumia puolia Saksan valtakunnan arvomaailmasta. Kaiken läpi kulkee rotukäsite, ja rotu tuntuu tosiasiallisesti määrittävän ihmisen aseman. Tämä ei tosin Suur-Saksassa tai Burgundyssa ole läheskään niin ilmeistä, koska näihin valtakuntiin eivät kansalaisuuttakaan saa kuin puhtaat arjalaiset. Slaaveihin ja afrikkalaisiin Heinrich viittaa häpeilemättä sanalla "untermensch" -- arabiksi luokiteltu Ayela ja persialainen Darya eivät näihin luokkiin kuulu -- ja näiden lisääntymistä valvotaan, jotteivät ne jyräisi Euroopan valkoisia alleen. Afrikkalaiset pysyvät omassa maassaan, slaavit idässä.
Hilde päätyy pikapanolle nuoren vaalean miehen kanssa, Malika ja Rolf taas poistuvat hotelliin. Rolf on selvästi kahden vaiheilla keskiaasialaisen mukaan lähtemisestä, mutta kun hän onnistuu livahtamaan ovesta ilman että kukaan hänen tuttunsa havaitsee, hänen kokeilunhalunsa voittaa. Darya kummastelee, eikö Malikalla ole Coventryssa puolisokin.
Lopulta muukin seurue päätyy hotellille. Hilde on ympäripäissään ja koettaa innostaa muut vielä juomaan kanssaan lisää; Mily, Emanuel ja Heinrich päätyvätkin istumaan hänen kanssaan pullon ympärille, mutta amerikanviikinki sammuukin ensimmäisen paukun otettuaan.
===Berliini, Suur-Saksa, 27. - 28.7.===
Seuraavana aamupäivänä seurue selviytyy luotijunaan ja matkustaa vehreän Keski-Euroopan halki Berliiniin, Suur-Saksan pääkaupunkiin. Se on rakennettu uudelleen Albert Speerin alkuperäisten suunnitelmien mukaan, ja tuloksena on kolossaalisen valtava valkoisesta marmorista koottu kaupunki jonka arkkitehtuuri on mykistävän jättimäistä.
Dietlinde ja Heinrich esittelevät kaupunkia coventrylaisille ylpeänä. Kieltämättä se on hyvin vaikuttava, ja lisäksi suurkaupungiksi aivan hämmästyttävän siisti. Se on myös täynnä Suurenmoisen sodan voittomuistomerkkejä - historiaa siitä, miten Saksa kukisti ensin naapurimaiden slaavit, sitten ranskalaiset, sen jälkeen Englannin, sitten Venäjän ja lopulta Kanadan. Valtakunnan historia alkaa hahmottua: Yhdysvallat oli Toisen maailmansodan alla valtavassa lamassa ja sitä hallitsi hyvin natsimyöntenen presidentti Charles Lindbergh; USA ei nimellisesti osallistunut sotaan lainkaan mutta käytännössä se oli kansallissosialistien puolella bolshevismia vastaan. Britannia huomasi olevansa aivan yksin samalla kun Iran, Argentiina, Italia ja Japani olivat Saksan puolella.
Vuonna 1951 kuolleen Hitlerin hautamaosoleumiin on valtavat jonot. Daryan historiankirja kertoo, kuinka visionäärinen Führer ensimmäisenä näki arjalaisen rodun kunniakkaan tulevaisuuden ja kuinka täälläkin sitä uhkaavat juutalaiset tuhottiin teollisella tehokkuudella. Eurooppa oli //judenrein// vuodesta 1952, Amerikka paljon myöhemmin.
===Pietari, Suur-Suomi, 29.7.===
Emanuel on tahtonut nähdä sukunsa vanhat maat, joten kahden päivän Berliinissä oleskelun jälkeen luotijunalla jatketan Reichostlandin läpi Pietariin. Saksan liittolainen Suomi on nielaissut entisen Leningradin, ja kuluneet 120 vuotta ovat tehneet Emanuelin aiemmasta kotikaupungista lähes tunnistamattoman. Toisin kuin kokonaan arjalaisessa Berliinissä, täällä slaaveja löytyy tekemässä kurjimipia töitä.
Luonnontieteellisestä museosta Darya löytää odottamatta valokuvan maineikkaasti pietarilaissyntyisestä tähtitieteilijästä - nimeltään paroni Emanuel von der Pahlen. Tämä on syntynyt samana päivänä kuin coventrylaisten Emanuel. Pikainen historiakatsaus osoittaa, että Emanuel todellakin oli olemassa tässä maailmassa, ja hänestä tuli kuuluisa tähtitieteen professori.
Emanuel järkyttyy törmätessään valokuvaan itsestään 60-vuotiaana. Hän on koko seuraavan vuorokauden miltei shokissa. Darya ja Malika ovat muistelevinaan, että von der Pahlenin mukaan nimetty kraateri Kuusta löytyy myös heidän kotiajoistaan.
===Pariisi, Pohjois-Ranskan komisariaatti, 30.7.===
Yöjuna tuo coventrylaiset seuraavaksi Pariisiin. Pohjois-Ranska on Suurenmoisen sodan jälkeen edelleen Suur-Saksan etupiiriä, etelässä on itsenäinen Ranskan valtakunta. Pariisi on täälläkin viehättävä kulttuurikaupunki, mutta tuttuja asioita etsivälle Daryalle se on vaan valtavan ahdistava kokemus. Yliopistoltaan hän koettaa paikantaa joitakin tuntemiaan ihmisiä, mutta näitä ei näytä tässä ajassa olevan edes olemassa. Lopulta Dietlinde sanoo Daryalle, että liian tutuissa paikoissa käyminen toisilla aikalinjoilla ei luultavasti ole hyvä ajatus.
Ranskassakin tupakointi on kielletty. Mily koettaa etsiä Daryalle laittomia savukkeita, ja onnistuukin paikantamaan laitapuolen diilerin - mutta sen sijaan että myisi tuotteitaan Milylle, tämä päätyy sylkemään saksalaisena pitämäänsä schatzgräberiä kasvoihin ja toteamaan, ettei tee bisnestä hänen kanssaan.
===Jamaame, Mittelafrika, 31.7. - 3.8.===
Yliäänilento tuo seurueen Keski-Afrikan itärannikolle. Jo koneen lähestyessä Jamaamen kaupunkia pilvien yläpuolella näkyy jotain todella omituista. Se on Bifrost, Saksan valtakunnan Intian valtamereen rakentama yli 2000 kilometriä pitkä ja 80 kilometrin korkeuteen kurottava kaari, launch loop joka toimii Maapallon avaruusliikenteen kiitoratana.
Lähtösilmukka on tyrmäävä näky sekä insinööritaidon saavutuksena mykistävä. Sen avulla Saksan valtakunta liittolaisineen lähettää päiväntasaajalta jatkuvasti liikennettä kiertoradalle ja Kuussa sijaitsevaan pysyvään tukikohtaansa. Vuonna 2007 siitä lähetettiin jopa miehitetty Mars-alus käynnistämään pysyvän kolonian rakentaminen Punaiselle planeetalle. Luftwaffen operoima rakennelma saa voimansa ydinreaktorista rannikolta, ja sen juurelle on kasvanut nykyaikainen teollisuuskaupunki joka odottaa kieli pitkällä tilaisuutta alkaa hyödyntää ulkoavaruudesta tulevia resursseja. Vielä avaruusmatkailu ei ole merkittävää palautusta investoinneille tuottanut, mutta yritykset ja valtiot kautta planeetan ovat valmiita odottamaan kärsivällisesti kymmeniä vuosia; on selvää että jossain vaiheessa taivaasta alkaa sataa rahaa.
Jamaamen turvajärjestelyt ovat hyvin tiukat, mutta SS:n seurassa ja suosituksilla coventrylaiset pääsevät näkemään paljon kaikenlaista. Kaupunki itsessään on tylsänpuoleinen, tosin kosmopoliittisempi kuin mikään Vaterlandissa tähän asti nähdyistä monokulttuurisista keskuksista. Yhteiskuntapyramidin pohjalla afrikkalaiset tekevät työt, jotka eivät vaadi koulutusta. Kaupungin ulkopuolella alkaa Somalian aro, eikä mitään hökkelikylää nouse kaupungin laitojen takana.
Dietlinde kertoo, että kiertorataristeilyille on pitkät jonot jopa jonon ohittajille, mutta jos seurue haluaa, hän voi yrittää saada heille hankittua kyydin sukkulalla. Tämä vaan edellyttää parin päivän pysymistä kaupungissa, koska käytännössä ryhmä jonottaa peruutuspaikoille ja jos sellainen ilmenee, on oltava lähtöalustalla tunnissa. Malika tahtoisi ainakin kokea kiertoratakierroksen, joten coventrylaiset jäävät toviksi kaupunkiin.
Ayela käyttää hyväkseen tilaisuuden lukea tarkemmin Valtakunnan lääketieteestä. Teksti on karua: on ilmiselvää, että vaikka lääketiede on edistynyttä, ei Saksalla ole mitään aikomusta tuoda sen etuja Afrikkaan. Mustia on riittävästi muutenkin, eikä ole mitään järkeä kehittää antibioottiresistantteja kantoja jakamalla antibiootteja untermenscheneille. Käytännössä kirjat eivät edes yritä peitellä sitä, että afrikkalaisiin suhtaudutaan kuin eläimiin.
Malika panee merkille, että jossain vaiheessa uutisissa raportoidaan levottomuuksista ja läheiseltä sotilaslentokentältä Luftwaffen lyhyen kantaman lentopartio lähtee länttä kohti. Mitään merkkejä yhteenotosta ei kantaudu kaupunkiin saakka, mutta asioiden poissaolosta voi päätellä lujan sotilasvoiman joka pitää ympäröivää mannerta kurissa. Jamaamessa huonoja töitä tekevien afrikkalaisten olot eivät ole erityisen kehuttavat, mutta heillä on katto päänsä päällä ja edes jotenkuten vakaa elämä; on varmaa, että kaupunkia ympäröivän suojavyöhykkeen ulkopuolelta löytyy tuhansia jotka mielellään ottaisivat heidän paikkansa.
Lopulta sukkulakyytiä ei saada. Ayelan ehdotuksesta seuraava kohde on Intian valtameren toisella laidalla.
===Malayan itärannikko, 4.8.===
Saksan valtakunnan etupiiristä siirrytään Japanin alueelle. Dietlinde vuokraa seurueelle Kuala Terengganusta veneen ja miehistön, ja seurue lähtee purjehtimaan Malakan niemimaan tutuksi käynyttä itärannikkoa etelään. Coventryn kohdalla olevan kallion juurella kasvaa viidakkoa, mutta kallio itsessään erottuu helposti. Kilometrin verran pohjoiseen on kalastajakylä, Coventryn kohdalla ranta on luonnontilassa.
Coventrylaiset nousevat veneestä hyvin tutulle hiekkarannalle. Heitä ympäröivät jälleen viidakon äänet, jotka ovat samanlaisia kuin heidän pitkäaikaisessa kodissaan. Sata metriä rannasta puro laskee alas kalliolta, sama puro jonka vesivoimala Coventryssa tuottaa sähköä sairaalalle.
Kokemus on epätodellinen. Viidakossa tai rannalla on helppo uskoa, ettei olisi koskaan Coventrysta poistunutkaan. On miltei mahdollista kuulla, kuinka jossain toisaalla Coventrylla vielä olevat toverit kutsuvat.
Dietlinde ja Heinrich ottavat valokuvia ja pyytävät coventrylaisia näyttämään kylänsä tärkeiden kohteiden paikkoja.
===Pelinjohtajan mietintöjä===
Errata! Olin antanut laukaisusilmukan pituuden tuplana verrattuna sen varsinaiseen näkyvään pituuteen. Kaaren pituus on tosiaan jotain 2000 kilometriä.
Paljon detaljeita puuttuu, ja tässä tapauksessa monet detaljit olivat olennaisia koska niiden kautta parhaiten hahmottuu vaterlandilaisten maailmankuva.
Tämä peli oli melkoinen ekspositiohelvetti ja ajankäytöllinen epäonnistuminen. Yhtäältä kyllä puolustan alkuosan detaljoitua Bisanzin hämmästelyä, koska vieraassa paikassa lomaillessa ensimmäinen päivä tahtoo monesti olla se, joka jää yksityiskohtaisimmin mieleen ja koska hahmojen yksityiskohtaista vapaata oli tarpeen kuvailla. Toisaalta, olisi ollut kiva ettei loppuloman läpi olisi ollut tarpeen juosta aivan niin kiireellä. Lomaa jäi vielä jäljelle neljä päivää, eli seuraavassa pelissä ehditään tarvittaessa vielä vähän katsella maisemia.
Saksani on täysin ruosteessa. Satunnaisten lukijoiden ei tule käyttää henkilöpapereiden tekstejä kielen opiskeluun.
[[SicSemper027| <-- 027: Uhri meren jumalille]] - [[SicSemper029| 029: Kukkuloilla -->]]
[[SicSemper028a| Hilde: Maailmanpuun oksalla --> ]]
----
CategoryPelit
