Revision [1516]
This is an old revision of SicSemper019 made by AdminDare on 2011-01-26 20:43:39.
019: Golfin säännöt
<-- 018: Miehitys - 020:-->
"Eivät kaikki meistä edes tahdo palata kotiinsa."
- Mily Bruschlaf
- Mily Bruschlaf
Kuantan, Pahang, Dixie-2, maanantai 26.12. 1966 AD
Pakolaisyhteisön väkiluku: 90
Coventryn pakolaisyhteisö on asettunut varastohalliin Kuantanin satama-alueella. Ensimmäiset muutama päivä on kulunut saapumiskaaoksessa, paikalliseen bakteerikantaan sopeutuessa ja välttämättömien tarvikkeiden hankinnassa. Leonid parantelee Infinityä vastaan käydyssä taistelussa katkenneita kylkiluitaan ja Darya toipuu kobran myrkyn jälkivaikutuksista. Ayela huolehtii leirin pystyttämisestä ja Gombei Mizoguchi on päätynyt coventrylaisten vartijoiden komentoon. Akiko Masamune toimii johtoryhmän analyytikkona ja neuvonantajana, Phil Corso pääinsinöörinä.
Kun asiat alkavat olla vakaita, johtoryhmä pohtii seuraavaa siirtoaan. Ympäröivä Kuantanin kaupunki on jossain määrin vihamielinen ympäristö, ja varastorakennuksen ahtaudesta monet tahtoisivat käydä ulkona. Toistaiseksi tämä on kuitenkin kielletty erityisiä johtoryhmän hyväksymiä käyntejä lukuunottamatta; tämä sisältää lähinnä välttämättömien tarvikkeiden ostomatkat. Jos koko joukko pääsisi liikkumaan vapaasti kaupungilla, sen jäsenet herättäisivät valtavasti huomiota eksoottisten etnisyyksien ja paikallisista tavoista tietämättömyyden vuoksi.
Jatkotoimenpiteet ovat selviä: etsitään keino palata Coventrylle ja haetaan sieltä pois kaikki sinne vielä jääneet. Keinoista tämän saavuttamiseksi vallitsee kuitenkin erimielisyyttä.
Coventrysta on evakuoitu yhteensä 92 henkeä. Kaksi näistä kuitenkin karkasi jo kuorma-autokyydissä eikä ole sen jälkeen näyttäytynyt. 90 jäljelläolevan suhteen vallitsee johtoryhmässä erimielisyys. Jotkut (selvimmin Mizoguchi ja Phil Corso) tahtovat muovata joukosta hierarkisesti johdetun militian tai ainakin toimintaryhmän joka suunnataan pelastusoperaatioon. Ayela ja Darya ovat yhteisöllisemmän ja vähemmän tiukasti johdetun organisaation kannalta. Asiasta ei päästä sopuun.
Vangittu Infinityn erikoisjoukkojen agentti Irina Mialewski on säilötty Infinityn bunkkerista löytyneeseen konttiin, jonne yhteisön kiinalainen hitsaaja Ru-ping Sa on rakentanut sellin. Mialewskia vartioidaan tarkkaan, myös hänen oman turvallisuutensa vuoksi. Monet coventrylaisista saattaisivat haluta vahingoittaa häntä. Päätetään, että Akiko Masamune ottaa tehtäväkseen koettaa saada Mialewskin myötämielisemmäksi coventrylaisten aatteelle tai kaivettua tästä lisää tietoa Infinityn aikeista.
Illalla on pakolaisryhmän yhteinen päivällinen, ensimmäinen lajiaan Kuantanissa. Päivällisellä syödään kaikkea sellaista, jota Coventryssa ei ollut tarjolla: erilaisia juustoja, sianlihaa niille joiden ruokavalio sallii, soijaa ja jälkiruuaksi suklaata. Päivällinen on asetettu melko tasa-arvoisesti: kaikki syövät samaa ruokaa, joskin johtoryhmä syö omassa pöydässään. Heidän mukanaan istuvat puolisot: Emanuel, Estelle -- ja Phil Corson kanssa yhteen lyöttäytynyt Catherine d'Artois, joka on jostain hankkinut itselleen kalliin mekon ja koruja. Klaus Derstedtkin on palannut sairaalasta, vaikka liikkuukin vielä kainalosauvojen varassa.
Leonid pitää lyhyen puheen jossa hän käy läpi saavutettuja asioita ja kertoo mitä tulevaisuudessa aiotaan. Hän myös kertoo, että viikko vietetään varasto-oloissa joista ei poistuta, sen jälkeen tavoitteena on lähteä eteenpäin. Mikäli viikon jälkeen jotkut coventrylaiset tahtovat lähteä pois ryhmästä ja jäädä Dixie-2:lle, he voivat sen tehdä.
Coventrylaiset hurraavat puheelle ja ovat asiaankuuluvan innostuneita. Jotkut suhtautuvat hienoisella epäluuloisuudella aikeeseen palata Coventryyn mutta monilla on siellä vielä puolisoita ja kaikilla talotovereita. Useimmille Dixie-2:n paralleeli ei kelpaa kodiksi, vaikka monet ovatkin riemuissaan siitä että ovat päässeet paikkaan jossa on sivistystä ja taloja. Maljoja Leonidille ja muille sankareille kohtetaan, ja Oleg Kamarev -niminen venäläinen 1800-luvun lopulta pitää kiitospuheen.
Tunnelma on korkealla, tosin Mialewski saatetaan takaisin selliinsä jälkiruuan jälkeen. Kuantanista on hankittu musiikkisoitin ja paikallisia äänilevyjä joilta kuunnellaan pahangilaista kansanmusiikkia. Kun levyt on soitettu, coventrylaiset soittavat omia soittimiaan ja tanssivat. Varaston ahtaus ei vähennä juhlatunnelmaa.
Tiistai, 27.12. 1966
Gombei Mizoguchi etsii laivaa jolla coventrylaiset voisivat lähteä Pahangista. Pelkän laivan hankkiminen tulisi valtavan kalliiksi, ja vaikka ryhmällä on Infinityn bunkkerista mukaan otettu 20 miljoonan bulatin omaisuus, se kuluisi kokonaan sopivan laivan ostamiseen. Lisäksi coventrylaisista ei saa kouluttamatta miehistöä laivalle. Niinpä Gombei keskittyy etsimään vuokrattavaa laivaa ja miehistöä jonka voisi palkata sen mukaan.
Klaus Derstedt ja Heidi Mitte tiedustelevat Daryalta Dixie-2:sta kertovasta kirjallisuudesta. Neuvottelut yhteisön päätöksentekotavoista ja hierakiasta jatkuvat.
Hollannin Itä-Intiasta kotoisin oleva Roolf van Soust on tuonut mukanaan Coventrylta Exilen numeroita. Pohditaan mahdollisuutta koettaa ajaa Infinity puolustuskannalle kertomalla heistä paikallisille viranomaisille. Kuitenkin tämä jätetään tekemättä, koska pelätään että tämän seurauksena Infinity vain kadottaisi vaikeat ihmiset Coventrylle.
Keskiviikko, 28.12. 1966
Klaus Derstedt, Heidi Mitte ja Günther Mannheim ilmoittavat aikeestaan jäädä Dixie-2:lle. He ovat aikeissa matkustaa Saksaan ja asettua asumaan sinne, kenties perustaa kapakan tai jotakin. Kaikki kolme ovat olleet Coventrylla yli 15 vuotta eikä heillä ole kotiparalleelillaan mitään mikä kutsuisi heitä sinne. Dixie-2 on teknologisesti kaikkien kotia edistyneempi ja kolmikko arvelee, että Coventryn jälkeen se voi olla vaan hyväksi.
Ayela valtuuttaa Lüfü Tayfur -nimisen entisen osmanipoliisin pitämään silmällä pakolaisyhteisön miesten puolta ja puuttumaan tappeluihin sekä mellakoihin. Rauhallinen mutta päättäväinen Tayfur ottaa tehtävän mieluusti vastaan.
Torstai, 29.12. 1966
Emanuel saa suostuteltua Daryan lähtemään kanssaan katselemaan Kuantania. Kolmensadantuhannen asukkaan kaupunki tuo Daryalle mieleen lähinnä kehitysmaan, joskin Pahang on selvästi eksoottinen kaakkoisaasialainen valtakunta. Koko ikänsä Pietarissa asuneelle Emanuelille Kuantan on hämmästyttävä kokemus. Kaksikko käy historiallisessa museossa, vierailee paikallisella teknisellä yliopistolla lukemassa fysiikankirjoja ja lopulta käy jopa lentokentällä. Vuodesta 1899 lähtenyt Emanuel ei ole milloinkaan nähnyt lentokoneita ja ällistelee metallisia laitteita joita laskeutuu ja nousee melko nopeaan tahtiin.
Koneet ovat valtavia potkurikoneita - suihkumoottoreita ei täällä ole otettu käyttöön. Kuantanista myydään lentolippuja Singaporeen, Hong Kongiin, Manilaan, Jayawikartaan (Jakarta?) ja Mongoliassa sijaitsevaan Kharkoriniin. Lennoilta nousevat ihmiset ovat välillä merkillisen näköisiä; Kharkorinin koneesta nousee näköinen etninen mongoliseurue räikeissä vaatteissa ja kultaketjuissa.
Kaupungilla liikkuu enimmäkseen malaijilaisia, kiinalaisia ja intialaisia. Jonkin verran japanilaisia näkyy, mutta he pysyttelevät omissa oloissaan. Eurooppalaisia on kourallinen, eivätkä he ole selvästikään täällä mikään etuoikeutettu yläluokka. Afrikkalaisia on tuskin lainkaan.
Pelinjohtajan mietintöjä
Pelikerran kuvaus kesken.
<-- 018: Miehitys - 020:-->
CategoryPelit
