Leonid herää hitaasti tuntemattomassa, pimeässä huoneessa. Ulkopuolelta kuuluu lukuisten yöeläinten ääniä ja jos ilma ei liikkuisi, olisi tukalan kuuma. Kurkkua kuivaa ja väsyttää.

Espanjalaisen näköinen mies käy paikalla, valaisten huoneen kynttilällä, hän tarkistaa Leonidin pulssin ja käsikosketuksella ruumiinlämmön. Leonid sanoo haluavansa lähteä; hänen silmänsä ovat valonarat. Mies tarjoaa hänelle vettä mukista, ja kertoo olevansa lääkäri nimeltä Diego Peneaz. Todettuaan että Leonid puhuu venäjää hän kertoo tämän olevan Coventryn sairaalassa ja kysyy tältä mitä tälle on tapahtunut.

Leonid kertoo ettei muista, mutta antaa tietonsa potilaskorttiin. Diego vastailee Leonidin kysymyksiin epämääräisesti (Coventry sijaitsee Malakan nimemimaalla) mutta sanoo ettei puhelimia ole. Hän jättää Leonidin nukkumaan.

Leonid herää seuraavan kerran rankkasateeseen, ja sen loputtua ulkoa alkaa kuulua monien lintujen laulua. Pian Diego palaa tuoden aamiaista. Hän sanoo olevansa nyt valmis vastaamaan Leonidin kysymyksiin. Ennenkuin hän ehtii kunnolla edes aloittaa sisään huoneeseen astuu vanhempi nainen joka sanoo kielellä joka on sekoitus milloin mitäkin tahtovansa puhua Leonidin kanssa hetken kahdestaan. Kun selviää että Leonid osaa arabiaa, hän vaihtaa siihen.

Nainen on nimeltään Siddiqa al-Basra, sairaalan johtaja. Hän koettaa hetken saada Leonidia kertomaan asioita, mutta kun tämä ei toimi, toteaa tylysti että nyt on vuosi 27 Coventryn laskua, ja sen yhteyttä mihinkään muuhun aikaan ei ole tiedossa. Siddiqa kertoo Coventryn olevan 700 hengen kylä jonka kaikki asukkaat on tuotu eri ajoista - ja jopa eri versioista eri ajoista. Keräilijöiksi kutsuttu joukko on jättänyt heitä tänne jo liki 30 vuoden ajan; Siddiqa on itse ollut Coventryssa yli 20 vuotta.

Leonid on epäuskoinen, mutta Siddiqa sanoo ettei välitä. Hän sanoo että kuulisi mielellään mitä Leonidille on tapahtunut, mutta jos tämä ei kerro sitä hänelle, hän hyväksyy sen - mutta että oman turvallisuutensa vuoksi Leonidin olisi parempi olla kertomatta tätä kenellekään muullekaan. Hän pysyy kryptisenä, ei kerro Keräilijöistä paljonkaan paitsi että nämä toimittavat Coventrylle lääkkeitä mutta muuten eivät koskaan näyttäydy eivätkä tunnu välittävän mitä kylässä tapahtuu.

Ehkä puolen tunnin jälkeen Siddiqa poistuu ja Diego palaa jatkamaan perehdytystä. Diego kertoo olevansa itse vuodesta 1984 ja sanoo että eräs sairaalan hoitajista on vuodesta 1920 - mutta hänen ajassaan Tunguskan meteoriitti osui Pietariin ja käytännössä hävitti tsaariajan Venäjän. Diego kertoo että Coventrya hallitsee yksinvaltias nimeltä Tukulti-Ninib, Keräilijöiden mandaatilla kuten aiemmatkin hallitsijat. Hän ei ilmeisesti ole täysin tyytyväinen itsevaltaan mutta toteaa että vahvaa hallintoa tarvitaan. Coventryssa ei synny lapsia ja monet perheettömät ihmiset täällä ovat taipuvaisia väkivaltaan.

Coventry on primitiivinen maatalousyhteisö, ja Diego kysyy onko Leonidilla jotain erityisiä taitoja. Leonid toteaa aikovansa lähteä Coventrysta ja Diego toteaa, ettei ole mitään minne mennä. Yhteisössä tuntuvat olevan ainoat ihmiset koko niemimaalla, ehkäpä koko planeetalla. Kylästä on kyllä lähdetty, mutta kukaan ei ole koskaan palannut sinne mistä on tullut. Lopulta Leonid sanoo olleensa upseeri Venäjän armeijassa, mutta myöntää kysyttäessä ettei osaa käyttää keihästä. Diego toteaa että hänestä luultavasti tulee maanviljelijä, ainakin aluksi.

Leonid torkkuu, peseytyy ja katselee maisemia. Sairaalahuoneen säleikköikkunasta näkyy trooppinen kylä ja sininen meri. Auringon laskiessa huoneeseen saapuu kaksi venäläistä, jotka suhtautuvat Leonidiin kuin kauan kadoksissa olleeseen ystävään. He ovat Vladimir ja Olena Novaja Siperiyan talosta ja ovat adoptoineet Leonidin.

Leonid kulkee kylän halki tolppien varassa seisovaan rakennukseen jossa on käynnissä meluisa illallinen. Ulkopuolelta talo on trooppinen mutta sen sisustus on selkeän venäläistä ikonia myöten. Leonid istutetaan notkuvan pöydän ääreen ja hänelle juotetaan valtavasti vodkaa; hän tapaa talon väen jotka todella tuntuvat olevan mitä erikoisimmista ajoista. Itsekin reippaasti juovat siperialaiset tahtovat tietää Leonidista: mistä hän on kotoisin, onko hänellä puolisoa tai lapsia, mitä hän on tehnyt. He ovat valtavan innostuneita hänestä ja syövät, juovat, laulavat ja juhlivat. Vladimir kertoo kaipaavansa kotinsa Arkangelin kylmää talvea. Olena tunkee Leonidin syliin.

Lopulta yletön määrä viinaa kolkkaa Leonidin.

Torstai 16.4. 27 CL

Leonid herää krapulaan ja kaatosateeseen. Hän käy kuistilla ja rupattelee hetken Vladimirin ja Pjotr Pjotrovichin kanssa. Kun sade laantuu talon väki lähtee pelloille töihin. Siellä näkyy myös muita coventrylaisia, kukin oman pienen talonsa tilkkua hoitaen, ja kaikki joiden kanssa tulee juteltua vahvistavat vaikutelmaa että ihmiset ovat kotoisin eri ajoista. Fyysinen työ auttaa, mutta kaiken vieraus on silti lähes liikaa käsitellä.

Pelinjohtajan huomioita

Hieman ärsyttää ettei kaikista talon asukkaista ollut vielä kuvaa. Piirtelen ensi tilassa.

<-- 001: Kaikutarkkailu - 002: -->

---

CategoryPelit