Revision [2205]
This is an old revision of SicSemper033 made by AdminDare on 2012-03-08 09:48:17.
033: Nanjing
<-- 032: Kauppamahti - 034: -->
"Mikä on minun, on teidän."
- Wo Wei Koh
- Wo Wei Koh
Syyskuu 1967, Dixie-2
Yhteisön rahatilanteen vakiinnuttua todetaan, että on aika koettaa viedä Su-chu Koh kotiinsa. Palautusryhmään on paljon halukkaita - monet coventrylaiset tahtovat nähdä edes jonkun joukostaan selviävän takaisin kotiinsa. Lopullinen kokoonpano lähtevälle ryhmälle on tiedepuolelta Darya, Malika ja Emanuel, johtajana Ayela, tulkkina Marie Gatteaux sekä kiinantaitoisina Gon Zaotsenko ja Ru-ping Sa. Myös Chulsoon Jongin mukaan pyytämistä harkitaan, mutta arvellaan että häntä tarvitaan enemmän Sozirenissa.
Matkan varrelle suunnitellaan välietappeja. Kuljettimella tahdotaan käydä vilkaisemassa tavoitettavissa olevia maailmoja eri kohdista planeettaa, mutta tämä päätetään jättää vasta paluumatkan suoritukseksi. Thalessa ryhmä tekee testimatkan Welt Orientiin tai Ming-2:een, ja toteaa sen elävän alkutalvea ja kellon olevan 6-10 tuntia jäljessä Dixie-2:a.
Sitten kuljetin ja palautusryhmä siirretään baijerilaisen rahtifirman lentokoneeseen, joka lähtee kohti itää. Suuri rahtikone on charteroitu pelkästään coventrylaisten käyttöön, eikä baijerilainen miehistö kysele heiltä liikoja. Liki vuorokauden kestävän matkan aikana kone tekee välilaskuja Donin tasavallassa sekä Kirgisian tasangoilla ennen kuin saapuu Kiinaan.
Nanjing, Kiina, keskiviikko 13.9. 1967
Kiinassa tullimuodollisuuksia nopeutetaan hieman livauttamalla sopiva lahjus lentokenttävirkailijoille, ja niinpä coventrylaisten kuljetuskontin sisään ei haluta vilkaista. Yangtze-joen varrella sijaitseva kaupunki on melkoinen teollisuuskeskittymä. Infinityn kuljetin viedään joen pohjoispuolelta vuokrattavaan varastoon. Sinne pystytetään Faradayn häkki sekä dieselgeneraattori. Sen jälkeen ryhmä Ru-ping Sa'ta lukuunottamatta lähtee katselemaan kaupunkia.
Nanjing oli 1300-luvulla Ming-dynastian ensimmäinen pääkaupunki, ja sen vanhaa kaupunkia ympäröivä muuri on täälläkin yhä paikallaan. Joen eteläpuolelle saavuttaessa Su-chu Koh alkaa tunnistaa maastonmuotoja ja kaupungin vanha muuri on hänestä aivan samanlainen kuin hänen kotonaan. Muutoin vanha kaupunki on selvästi muuttunut 200 vuodessa.
Kaupunki on kansainvälinen, eikä coventrylaisten sekalainen seurakunta herättäisi siellä suuremmin huomiota, ellei heidän joukossaan olisi länsimaalaisesti pukeutunut nuori kiinalaisnainen jonka jalat ovat sidotut. Muutamia sidottujen jalkojen naisia täälläkin näkee, ja he sekä heidän miehensä ovat tyypillisesti pukeutuneet hyvin vanhanaikaisesti. Su-chu Koh herättää näissä ihmisissä jonkinasteista paheksuntaa. Tämä päätetään lopulta korjata pukemalla sekä Su-chu Koh että Gon Zaotsenko samanlaisiin konservatiivisiin asuihin; Hilde pukeutuu myös paikallisittain, ja herättää vuorostaan hieman huomiota sitomattomine jalkoineen.
Enimmäkseen Nanjingin ihmisvilinään coventrylaiset sopivat kuitenkin melko hyvin. He syövät paikallista ruokaa ja käyvät katsomassa Peking-oopperaesitystä. Akrobaattinen ja nopeatempoinen esitys on useimmille coventrylaisille mieleen; Su-chu Koh ei ole koskaan nähnyt mitään aivan sellaista, mutta pitää siitä silti. Ayela ei osaa täysin rentoutua, vaan pelkää näkevänsä teatterin nurkissa Infinityn agentteja.
Esityksen loputtua ryhmä siirtyy sateen läpi varastolleen. Yangtzen ali menevä autotunneli on hieman pelottava kokemus. Nukkumaan mennään varhain, ja herätys koittaa jo aamuviideltä. Ryhmä pukee 1700-luvun alkuun soveltuvat vaatteet ylleen ja ahtautuu kuljettimeen, lukuunottamatta Emanuelia joka jää paikallisvartijaksi Dixie-2:n päähän.
Joulukuu 1709, Nanjing, Ming-2
Kuljetin putoaa parikymmentä senttiä pehmeään maahan. Luukun avaamisen jälkeen ulkona nähdään pilvinen yötaivas; lämpötila on nollan tasolla. Etelässä näkyy tulia ja kaupungin valoja, mutta pelto jolle kuljetin on saapunut on pimeä ja autio.
Nopeasti ryhmä peittää kuljettimen teltalla ja rakentaa sisäpuolelle foliosta ja kanaverkosta Faradayn häkin. Sitten he pystyttävät toisen teltan, ja viettävät kurjanpuoleisen loppuyön kylmissä oloissa.
Aamunkoitteessa seurue lähtee liikkeelle, lukuunottamatta Ru-pingia, joka jää vartioimaan kuljetinta ja häätämään pois liian uteliaita paikallisia. Su-chun sidotut jalat eivät sovellu kävelemiseen maastossa, joten häntä kuljetetaan yksinkertaisessa kantotuolissa. Ympärillä maaseutu heräilee. Paikalliset väistävät kunnioittavasti tien sivuun kantotuolissa kulkevan paremman väen edustajan tullessa kohdalle. Joen tuntumassa löytyy vene, joka kuljettaa seurueen ylitse varsinaiseen kaupunkiin.
1700-luvun alun Nanjing on kukoistava kauppakaupunki. Kilometriä leveämmän joen varrella on pitkä satama-alue, jossa näkyy paitsi kiinalaisia, myös muita kaakkoisaasialaisia ja eurooppalaisia. Eksoottiset näyt seuraavat toisiaan: kaupungissa on paljon enemmän hienoa katsottavaa kuin 1200-luvun jokseenkin kauhean näköisessä ja tuoksuisessa Ginevrassa oli. Korkean pagodatyyppisen temppelin edustalla on suuri ristiinnaulitun patsas, ja kiinalaiset tekevät ristinmerkin sen ohi kulkiessaan. Buddhan patsaiden vieressä on itämaisia pyhimyksiä joille on jätetty uhrilahjoja. Selvästi Nanjing on pohjimmiltaan kiinalainen kaupunki, mutta parissa kohtaa kiinalaisuuden kanssa lomittain kulkee eurooppalaisia vaikutteita pukeutumisessa, arkkitehtuurissa ja taiteessa.
Su-chu Koh on haltioissaan, ja malttaa tuskin pysyä kantotuolissaan. Hän opastaa seurueen satamasta vanhaan kaupunkiin, jossa Kohin kauppahuoneen talo sijaitsee. Talo on kyllä paikallaan, mutta sen koristeet ovat vieraat ja kyltissä sen ulkopuolella on tuntematon nimi.
Su-chu säikähtää ja hakeutuu parin korttelin päässä olevan kauppiaan puheille. Kauppias tunnistaa hänet, ja ällistyy nähdessään hänet jälleen - Marie tulkkaa nopealla mandariinikiinalla käytävän keskustelun muille. Kauppias kertoo Kohin kauppahuoneen muuttaneen pois vanhasta kaupungista muurin ulkopuolelle, ehkä puolen kilometrin päähän. Lähistöltä löytyvä jalometallikauppias, joka vaihtaa coventrylaisten hopeakolikoita keisarikunnan paperirahaksi, tarjoutuu tulemaan mukaan oppaaaksi - hän tuntee myös Su-chun ja Kohin huoneen.
Viimein oikea talo löytyy. Se on kiinalaistyylinen yksikerroksinen kartano, jonka keskellä on sisäpiha ja asuintilat ympäröivät sitä. Talo on suuri ja näyttää vilkkaalta. Portilla palvelija ei tunnista Su-chua, mutta päästää silti ryhmän sisään.
Kantotuoli pysähtyy sisäpihalle, ja kiinalainen mies saapuu katsomaan vieraita. Hän näkee Su-chun ja huutaa hämmästyksestä ja ilosta. Su-chu nousee kantotuolista samalla kun mies ryntää tervehtimään häntä lämpimästi. Muutkin pihalla hääräävät huomaavat mitä tapahtuu, monet heistä tunnistavat Su-chun ja rientävät hänen luokseen. Lopulta jopa kauppahuoneen pää, 70-vuotias Wo Wei Koh, saapuu katsomaan mistä on kysymys.
Kohin talossa
Käytännössä koko loppupäivän coventrylaiset viettävät Kohin kauppahuoneen vieraana. Su-chu selittää suvulleen tapahtunutta, kertoo tulleensa Kohin huoneen kauppakumppanien kaappaamaksi ja olleensa vuosikausia vankina. Infinity oli väittänyt Wo Weille tytön karanneen yhdessä heiltä anastetun omaisuuden, nuoren Wo Wein pojan ja palvelijan kanssa, ja lavastanut koko kaappauksen näyttämään ahneiden huiputtajien karkaamiselta sekä varkaudelta. Kun Wo Wei kuulee tarinan toisen puolen, hän antaa kälylleen kaiken anteeksi, ja hänen halveksuntansa aiempia kauppakumppaneitaan kohtaan kohoaa. Infinity - täällä Piao Qi'n kauppahuone - oli kaappausten jälkeen koettanut kaataa Kohin huoneen hyvinvoinnin ja aiheuttanut heille tuntuvia tappioita sekä maineen ja kasvojen menetystä.
Koko Infinityn, Coventryn ja rinnakkaismaailmoiden kuviota ei ole helppoa selittää Wo Weille, mutta coventrylaiset näkevät tämän tarpeelliseksi. Tuntikausia kuluu selitysten, erikoisilla laitteilla tehtävien demonstraatioiden ja Dixie-2:n Nanjingista tuotujen kirjojen, karttojen ja valokuvien parissa. Vähitellen Wo Wei alkaa uskoa, että Piao Qi'n kauppahuone on paljon voimakkaampi kuin hän on edes kuvitellut. Hänen Intiassa algebraa ja tieteitä opiskellut pojanpoikansa Du Koh alkaa nopeammin hahmottaa Coventrylaisten koko kertomuksen vaihtoehtoisista historioista, ja niitä hyväkseen käyttävästä organisaatiosta kaukaa tulevaisuudesta.
Pelinjohtajan mietintöjä
Kesken!
Suomen kielen in-law sanasto ei tule minulle luontevasti, joten pelissä oli vaikea käyttää termejä "käly" ja "appi", etenkään kun ne eivät tunnu riittäviltä kuvaamaan tiiviitä kiinalaisia perhesuhteita. Tämän vuoksi käytin termejä "tytär" ja "isä" näiden asemasta.
Pari errata-detaljia: Su-chu Koh on syntynyt apinan vuonna, ja Wo Wei Koh lohikäärmeen vuonna, ei toisinpäin.
Gon Zaotsenko itse asiassa viittaa kieleensä mantsuna - mantsudynastia oli jo hänen aikanaan ehditty perustaa, vaikka Pohjois-Kiina olikin sen jälkeen jäänyt Venäjän vallan alle.
<-- 032: Kauppamahti - 034: -->
CategoryPelit
