Revision [2091]
This is an old revision of SicSemper029 made by AdminDare on 2011-11-29 10:28:19.
029: Kukkuloilla
<-- 028: Tuhatvuotinen valtakunta - 030: -->
"Ku Klux Klan on muka hyväntekeväisyysjärjestö?"
- Darya
- Darya
Kuusi vuotta sitten, MangÃ¥rdin kaupunki, Viinimaa. Loppukesä vuonna 597 Ukkosen aikaa
Hilden kaveri Lotte on lyönyt MangÃ¥rdissa vierailevaa ismaeliittikauppiasta ja sännännyt kaupungista metsään. Ismaeliitit ovat ottaneet asian kevyesti, mutta Lotte ei ole mikään taitava eränkävijä. Hilde lainaa jaarlin parhaan hevosen ja ratsastaa kaverinsa perään.
Mannahattan saaren luoteisnurkassa Hilde kiipeää Thorin pyhälle kukkulalle ja jää sinne odottamaan Lottea. Lotte saapuukin paikalle, nääntyneenä ja vihaisena. Ei hän pelkää ismaeliittien kostoa, hän vaan kertoo tahtoneensa kovasti pois MangÃ¥rdista ja sen yksinkertaisten ihmisten parista. Hän sanoo tahtovansa nähdä Bagdadin kaupungin, jossa kuninkaalla on valtava kirjasto - kokonainen kartano täynnä pelkästään kirjoja. Hamad-niminen ismaeliitti oli opettanut Lottelle itämaiden kirjoitusta, mutta kun Lotte oli pyytänyt päästä hänen mukaansa hänen lähtiessään laivalla, Hamad oli vain nauranut ja sanonut että hänellä on jo lain sallimat kuusi vaimoa.
Hilde kuuntelee kaverinsa turhautumista, ja lohduttaa tätä.
Perjantai, 5.8. 2011, New York, Vergeinte Staaten von Amerika, WeltVaterland
Stratosfäärilento pitkän yön läpi tuo coventrylaiset sekä heidän matkaisäntinään toimivat SS-sotilaat Dietlinde Janzin ja Heinrich Voglin Malayan niemimaalta New York Cityyn. Idlewildin lentoasemalla Hildeä odottaa kirje Werneriltä. Werner kertoo saapuneensa kaupunkiin ja odottavansa Hilden yhteydenottoa.
Tuhdin aamiaisen jälkeen coventrylaiset lähtevät turistikierrokselle, paitsi Emanuel joka valittaa vatsatautia ja jää hotelliin. Coventrylaisista ainoa aiemmin täällä ollut on Hilde, mutta New Yorkin pilvenpiirtäjät ja ruutukaava eivät tuo hänelle lainkaan mieleen hänen kotimaailmansa MangÃ¥rdin kaupunkia ja satamaa. Saaren nimi on yhä Mannahatta, monien kukkuloiden saari, mutta kukkulat on täällä tasoitettu eikä vehreydestä ole tietoakaan.
Muillekin New York on omituinen kokemus. Puhtaaseen ja hyvinvoivaan Saksaan verrattuna kaupunki on rähjäinen, savuinen ja köyhän oloinen. Yhteiskunnassa erottuu selkeästi etniseen taustaan perustuvia luokkaeroja, ja tähtilipun partnerina liehuu usein kolmannen valtakunnan hakaristi. Rannan ja metron katselun jälkeen coventrylaiset nousevat Empire State Buildingiin. Sen huipulla on ilmalaivojen telakointipiste, mutta se näkee harvoin käyttöä. Helium on kallista, Dietlinde selittää, ja vaikka Malika muistaakin että Texasissa sijaitsee maailman suurin heliumesiintymä, ei USA:lla ole varaa käyttää sitä itse vaan kaikki siitä menee vientiin.
Empire Staten huipulta katsoen New York on vaikuttava näky suurkaupungeista pitäville. Kiikareiden avulla Hilde löytää Manhattanin luoteisnurkasta hakemansa paikan, Ukkoskukkulan (täällä Mount Washingtonin) jonka päällä oli salaman halkaisema suuri kivi ja joka MangÃ¥rdissa oli saaren korkein ja pyhin paikka. Kukkulan päällä näyttää olevan raunioitunut linnake.
Pilvenpiirtäjän huipulta coventrylaiset ostavat matkamuistoja. Hilde ostaa Pat O'Shealle pienen Vapaudenpatsaan. Darya ja Ayela huomaavat keräyslippaan, jonka avulla Ku Klux Klan kerää rahoja valistus- ja koulutustoimintaansa. Dietlinde ei osaa sanoa klaanista muuta kuin että se on kai pääosin Etelä-Yhdysvalloissa toimiva hyväntekeväisyysjärjestö. Reaktio tähän on hieman pahoinvoiva.
Empire State Buildingin jälkeen seurue käy lähellä Little Berliniä, Manhattanin yläluokan asuinaluetta, jossa talot ovat siistimpiä ja ihmiset varakkaan mutta hyvin tyylittömän näköisiä. Täällä kuulee puhuttavan paljon saksaa. Seuraava varsinainen kohde on Museum of Modern Art. Moderni taide ei jaksele Amerikassa erityisen hyvin: aihepiiri on hyvin sovinnaista ja metodiikassakaan ei ole kovin suurta kokeilevuutta. Yleisvaikutelma on, että taide on täällä vahvasti kontrolloitua ja konservatiivisesti arvottunutta. Moman jälkeen vietetään tovi omilla asioillaan: Mily lähtee tutustumaan kaupungin metroon ja panee merkille lukuisat aseistetut poliisit. Malika käy syömässä jäätelöä Keskuspuistossa, Darya poikkeaa New York Public Libraryssa ja Ayela käy vilkaisemassa YK:n päämajan sijaintia. Nyt siellä sijaitsee Amerikan Weltachsen ("Maailmanakseli") paikallislähetystö, jonka päällä liehuvat VSA:n, Saksan, Keisarillisen Japanin, Argentinan, Italian, Suur-Suomen, Iranin ja muiden olennaisten valtioiden liput.
Myöhäisellä lounaalla Central Park Southissa Hilde kertoo muille, että on suunnitellut tekevänsä täällä thoristisen rituaalin, jonka avulla hän koettaa saada yhteyttä omaan maailmaansa. Hänellä on tässä apunaan Heinrich, sekä saksalainen Thorin oppinut nimeltään Werner Lippelt, jonka hän tapasi Jamaamessa muutama päivä aiemmin. Coventrylaiset suhtautuvat rituaaliajatukseen vaihtelevan skeptisesti, ja etenkin Malika on avoimen väheksyvä moista taikauskoa kohtaan.
Puhelimessa ollut Dietlinde palaa pöytään ja keskeyttää uskonasioista keskustelun. Hän sanoo, että Bisanzissa on poliittinen kriisi, ja että hänet käskettiin välittömästi palaamaan sinne coventrylaisten kanssa. Yksityiskohdista hän ei tiedä, tosin kysyttäessä sanoo, että "poliittinen" eikä "sotilaallinen" kriisi viittaa siihen, että mitään aseistettua yhteenottoa tähän ei liity. Hän pahoittelee loman katkeamista, ja lähtee soittamaan lentokentälle järjestääkseen lennon Eurooppaan.
Dietlinde on tehnyt selväksi, että seuraavaksi palataan lentokentälle, mutta Hilde ei aio lähteä New Yorkista tapaamatta Werneriä. Hän soittaa tälle ja sanoo olevansa tulossa Ukkoskukkulan puistoon, Werner ilmoittaa tapaavansa hänet siellä. Hilde kertoo Heinrichille aikeestaan ja kutsuu tämän mukaansa, mutta Heinrich sanoo ettei lähteminen ole mahdollista. Tunnollinen SS-aliupseeri kuvittelee tämän riittävän Hildelle, mutta kun Heinrich palaa pöytään, Hilde livahtaa kahvilasta kadulle. Hän on nähnyt miten keltaisia takseja kutsutaan, joten hän vinkkaa kadulta sellaisen, ja ottaa kyydin Washington Heightsille.
Pöytään palaava Dietlinde sanoo saaneensa lennon iltayhdeksäksi, ja toteaa että ennen sitä ehditään vielä katsella vähän nähtävyyksiä. Sitten seurue tajuaa, että Hilde on kadonnut jonnekin. Dietlinde tulistuu, ja komentaa Heinrichin etsimään tämän. Heinrich hyppää toimintaan. Muut coventrylaiset Dietlinde vie American Museum of Natural Historyyn, josta Malika ja Darya ovat olleet kiinnostuneita. Hilden livahtaminen sapettaa natsiupseeria, mutta hän ei pura sitä muihin coventrylaisiin. Sotilaiden käyttäytymisestä Mily arvelee, että nämä ovat tosiaan viemässä coventrylaisia takaisin ilmoitetusta syystä eivätkä ole esim. saaneet yllättäen käskyä viedä näitä teloitettavaksi.
Mount Washington, Washington Heights, New York City
Hilde nousee taksista Ukkoskukkulan juurella. Kukkulalla on joskus ollut kivinen linnoitus, mutta siitä on jäljellä vain raunioita. Ylös kukkulalle kiivetään portaita pitkin, mutta Thorin seuraajana Hilde kulkee vanhaa ja vaikeaa polkua jyrkkää rinnettä pitkin. Tämä ei ole varsinaisesti luvallinen kulkutie, ja polun yläpäässä häntä odottaa pari lihavaa puistovartijaa. He eivät tahdo kuunnella intiaanin vieraskielisiä selityksiä, vaan ovat aikeissa pamputtaa häntä aitojen ylittämisestä ja yleisestä häiriköinnistä. Saksankielinen "Halt!" kuitenkin keskeyttää heidät.
Werner Lippelt kävelee vartijoiden luo pitkässä takissa, kävelysauvan kanssa ja leveälierinen hattu päässä kuin maan päälle saapunut Odin. Hän näyttää vartijoille SS-papereitaan ja ilmoittaa Hilden olevan hänen kanssaan. Tervettä SS:n pelkoa kokevat vartijat nieleskelevät, ja Wernerin tiuskaisusta alkavat hätistää kukkulan huipun puistosta pois muita kävijöitä.
Hilde näyttää Wernerille kiven, jonka salama on halkaissut, ja joka täällä on osa kivisen linnoituksen muuria. Rituaalin tekemiseen on pari tuntia aikaa, joten kaksikko ryhtyy toimimaan. Kun kesken alkuvalmistelujen paikalle säntää myös Heinrich, antaa Werner hänelle käteen miekan ja vasaran, ja määrää apuun.
Werner messuaa ja piirtää sauvallaan maahan riimuja, Heinrich seisoo vartiossa ja Hilde laulaa sekä syö sieniä. Jossain vaiheessa hän alkaa nähdä omituisia näkyjä.
Idlewildin lentokenttä, Brooklyn, New York City
Luonnonhistoriallisesta museosta selvinneet coventrylaiset ovat päätyneet lentokentälle. Heinrich on soittanut Dietlindelle, kertonut löytäneensä Hilden ja sanonut, että lennolle ehditään hyvin. Dietlindelle tämä on riittänyt hyvin. Museossa on ihailtu Luftwaffen saavutuksia etenkin avaruusmatkailun saralla: tarjolla on mm. videoita Ymir-projektin Mars-tukikohdasta, jossa siirtokuntaa toiselle planeetalle perustava ryhmä Raumjägereitä on asunut jo pari vuotta.
Lentokentälle tuodaan nukkuva tai sammunut Hilde. Hän herää koneen noustessa, juo paljon vettä ja kertoo kiinnostuneille saaneensa tehtyä haluamansa rituaalin. Dietlinde kuulee Heinrichiltä jotain puiston tapahtumista, ja puistelee niille päätään.
Emanuel kuuntelee tarinoita New Yorkista. Vaikka hän sanookin, että olisi mieluusti ollut mukana, vaikuttaa hän viimeisen parin viikon tapahtumien jälkeen yhä vähän kulttuurishokin vallassa olevalta. Hän on uppoutunut tämän maailman Emanuel von der Pahlenin kirjoittamaan galaksikirjaan ja hänen on vaikea keskittyä muihin asioihin.
Malika pilkkaa Hildeä tämän taikauskoisesta hölynpölystä.
Lauantai, 6.8., Bisanz, Burgundy
Bisanzissa coventrylaiset ja heidän matkatavaransa kuljetetaan Rabedivisionin maanalaiseen kompleksiin. Heidät osoitetaan pieneen huoneistoon ja jätetään sinne. Useimpien unirytmi on täysin sekaisin jatkuvan reissaamisen jäljiltä ja yleinen olo on koomainen.
Vajaata tuntia myöhemmin Dietlinde saapuu luomaan hieman valoa tilanteesen. Dixie-2:lla taistelussa Infinityä vastaan kuolleen SS-kommando Arnold Schusetkan setä on tärkeä Puolueen henkilö, ja hän ei ole hyväksynyt tarinaa veljenpoikansa menehtymisestä harjoitusonnettomuudessa sekä hautaamisesta merelle. Tuloksena Rabedivision on joutumassa SS:n sisäisen tarkastuksen kohteeksi. Tätä varten on olemassa kyllä operointiproseduuri, mutta tarkastuksen laajuus ei ole vielä tiedossa, ja Rabedivisionin on ennen sitä kätkettävä kaikki maailmojenväliseen matkustukseen viittaava. Se ei tahdo paljastaa tarkastajille todellista tehtäväänsä. Niinpä coventrylaiset sekä Infinityltä viety kuljetin aiotaan siirtää pois Vaterlandista Erste Reichiin vähäksi aikaa.
Tarkastuksen tarkkaa kestoa Dietlinde ei osaa arvoiida, mutta epäilee sen olevan pari viikkoa. Coventrylaisilla ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Hilde on löytänyt taskustaan Wernerin sinne jättämän kirjeen, jossa Werner sanoo tahtovansa jatkaa tutkimuksia heti tilaisuuden tullen. Hän kirjoittaa tälle vastineen ja jättää sen Heinrichin toimitettavaksi.
Parissa tunnissa coventrylaisille toimitetaan Erste Reichiin sopivat päällysvaatteet ja heidän matkatavaransa pakataan ajanmukaisiin matka-arkkuihin. Sitten heidät viedään Maailmanportin kammioon. Infinityn kujetin on lastattu raskaan kuorma-auton lavalle, ja sitä suojaamaan on lähdössä tusina Rabedivisionin sotilasta.
Maailmanportti aukeaa, ja coventrylaiset sekä sotilaat astuvat sen läpi toiselle puolelle.
Maaliskuu, 1218 AD (Jul.), Pyhän keisarikunnan Frankia, Erste Reich
Maailmanportin toisessa päässä on keskiaikainen kartano ja Rabedivisionin tukikohta. Aivan kaikki ei ole täysin keskiaikaista: siellä täällä tuntuu dieselin haju, vartijoilla on Vaterlandista tuodut kiväärit ja eräässä ulkorakennuksessa näyttää olevan pari autoa. Pintapuoliselta vilkaisulta kartano on kuitenkin normaali joskin syrjäinen varakkaan aatelismiehen metsästysmaja.
Paroni Lazzaralli itse ei näyttäydy. Coventrylaisten käyttöön osoitetaan kahdet vankkurit sekä ajureita, ja heidät lähetetään roomalaista tietä pitkin kohti Ginevran kaupunkia. Infinityn kuljetin jää Rabedivisionin haltuun, ja Ayela on selvästi haluton luopumaan siitä. Tien päällä Darya ja Malika kuitenkin kertovat, että he ovat jättäneet kuljettimen ohjelmistoon pienen ohjelmanpätkän, joka lukitsee laitteen kahden viikon välein eikä aukea ilman erillistä ylläpitosalasanaa. Salasana on vain Daryan ja Malikan tiedossa, ja salasanakyselyn yhteydessä koko laite vaihtaa merkistönsä pelkäksi häiriösopaksi. Luultavasti sen näkevä ja Infinityn teknologiaa tuntematon henkilö olettaa, että laitteen tietokoneessa on toimintahäiriö.
Vankkureissa matkustaminen on 1900- ja 2000-luvulta saapuneille viheliäinen kokemus. Tie on paikallisilla standardeilla hirvittävän huono ja vankkurien jousitus on alkukantainen. Kun illlan tullen vaunut päätyvät majatalon luo, useimpien selkä ja takapuoli ovat kipeitä. 1200-luvun majatalokin on karu kokemus: coventrylaiset saavat talon parhaan huoneen, mutta patja on silti täynnä luteita ja täitä, ja koko talossa leijuu epämiellyttävä haju. Paikalliset ihmiset ovat Vaterlandin jälkeen likaisia, rumia ja huonokuntoisia; coventrylaiset näyttävät heidän rinnallaan lähes ylimaallisen kauniilta.
Maanantai, 19.3. 1218 AD, Ginevra
Vankkurit ovat nousseet korkeille kukkuloille, ja ilta-auringon valossa nähdään Ginevran kaupungista nouseva uunien savu. Muutama kilometri ennen kaupungin muuria vankkurit kääntyvät sivutielle ja päätyvät d'Artoisin kartanon portille.
Pelinjohtajan mietintöjä
Kesken!
Vaihteeksi jopa pelin avannut flashback-soolo on kirjoitettu auki kuvaukseen, kun pelikerran nimi tuntui sitä teemallisesti vaativan.
Olin tähän peliin oikeastaan melko tyytyväinen. Ratakiskoinen juoni harmitti, mutta oma rytmi tuntui melko hyvältä ja kaikki hahmot pääsivät hienosti esille. Lisäksi oli jotenkin hurjan suloista kun lomaseurue palasivat kavereidensa luo läpeensä kurjan keskiaikaisen vankkurimatkan jälkeen.
New Yorkin eri versioissa voisin pelauttaa vaikka miten paljon, kaupungin varsin lyhyt historia on täynnä kaikkea todella siistiä. Tässä pelissä oli tarpeen hillitä itseäni hieman, etten täysin sortuisi Ison Ompun hehkuttamiseen ja kaupungista päästäisiin joskus poiskin.
<-- 028: Tuhatvuotinen valtakunta - 030: -->
CategoryPelit
